Pinseri Buffy ja kääpiöpinseri Sira

Päivitetty kisatuloksia..

2011-07-24T19:55:00.002+03:00

..vuosi ei ole jatkunut yhtä mahtavasti kuin alkoi.. Treenattu aivan liian vähän -joskus huhti-toukokuussa viimeeksi ja se alkaa näkyä suorituksissa.

Vuosi 2011 alkanut mahtavasti!

2011-03-28T19:41:00.003+03:00

Tuossa sivussa Siran kisatulokset.. Tähän mennessä kisattu seitsemän kisaa, joista viisi nollaa, sisältäen neljä palkintosijaa ja yksi agilityserti! :) Tällä vauhdilla yritetään jatkaa kesän arvokisoihin. SM-nollat kasassa, joten sinne sitten kesäkuussa!

Siralle piirinmestaruuspronssia!

2010-09-19T19:47:00.002+03:00

Tuloksella 8,58. Hieno saavutus pitkän hyllyputken jälkeen :)

Innolla uuteen kauteen

2010-08-09T00:49:00.003+03:00

Kesä mennyt nopeasti, ei olla tehty MITÄÄN.. Tai no, kesäkuussa käytiin SM-joukkuekisassa, mutta eipä siitä ole juuri kerrottavaa.. Siran ajatukset tuntuivat harhailevan, eikä keskittynyt rataan. Voi olla että olin itse liian rauhallinen, etten pilaisi rataamme liialla jännittämisellä ja säheltämisellä, ja se näkyi sitten koirassa hajamielisyytenä. Joukkueemme muut jäsenet tosin tekivät hienot radat ja saimme tuloksen emmekä olleet edes viimeisiä :).

Juoksujen takia jouduttu pitämään taukoa, mutta olisimme sitä pitäneet joka tapauksessa näiden helteiden vuoksi. Kunhan nyt vähän viilenee ja syksy alkaa niin päästään taas treenaamaan tosissaan. Tekemistä meillä onkin enemmän kuin tarpeeksi: lähdössä varastaminen, kontaktit, käsissä pysyminen jne.. Eli ei mitään pikku probleemoita ollenkaan. Tästä huolimatta kalenteria jo täytetty kisoilla aika mukavasti, nämä nähtävillä tuossa Siran kisatulokset -palstalla. Seuraavat kisamme pitkästä aikaa ovat parin viikon päästä Hyvinkäällä olevat kääpiöpinsereiden rotumestaruuskilpailut. Ihana päästä taas tauon jälkeen kisafiilikseen! :)

Päivityksiä..

2010-05-20T17:08:00.003+03:00

Siran kanssa kisattu tosi ahkerasti, joka viikonloppu ollut kisoja tai ainakin koulutuksia. Nolliakin kasassa jo neljä, mutta taitaa jäädä SM-kisat tänä vuonna haaveeksi kun meillä enää kolme starttia edessä ja kolme nollaa puuttuu.. Siran tulokset löytyvät nyt tästä varsinaisesta blogista tuosta sivusta.

Siran meno muuttunut radalla varsin hurjaksi: ei malta odottaa enää yhtään lähdössä vaan varastaa tosi herkästi ja kontaktit ovat alkaneet muodostua ongelmaksi... Viime kisoissa yleisö kohahti, kun Pieni hyppäsi ihan reippaasti A-esteen alastulon kontaktin yläpuolelta..

Kisakausi startattu, ensimmäinen kolmosluokan nolla!

2010-03-14T22:25:00.004+02:00

Lauantaina käytiin kisaamassa Varkaudessa. Treenaamassa ei ehditty käydä tätä ennen kuin kaksi kertaa, mutta eipä se juuri haitannut. Tai ehkä ohjaajaa haittasi, mutta ei Siraa :). Ensimmäinen rata meni kyllä ihan ok, mutta mun ohjauksessa oli todella paljon parantamisen varaa: annoin Siran huidella miten sattui enkä edes yrittänyt ottaa sitä käsiini.. Tuloksena yksi kielto (keinulta) ja yliaikaa 4.11. Lähdimme heti toisena radalle enkä ehtinyt näkemään yhdenkään koirakon suorituksia, joten menimme kyllä radalle tosi kylmiltään. Olisin varmasti muistanut ottaa kisan oikealla asenteella heti, jos olisin nähnyt muiden suorituksia meitä ennen..

Toiselle radalle osasin jo mennä oikealla asenteella ja tiesin että pääsemme varmasti ihanneaikaan jos teemme parhaamme. Ja nollahan sieltä tuli, ihanneaika alitettiin -3.09 :). Hylky oli tosi lähellä kun Sira pääsi karkaamaan väärälle esteelle. Tuli onneksi luokseni ihan esteen edestä ja näin jatkettiin matkaa maaliin virheittä. En kai sitten muistanut näyttää tarpeeksi selvästi käännöstä kun Sira jatkoi suoraan, täytyy muistaa ennakoiminen.. Mutta iloisia ollaan ekasta nollastamme :)!

Lähtötohinoita täytyy harjoitella edelleen, Sira varasti etenkin toisella radalla tosi törkeästi. Onneksi sain sen hyvin kiinni eikä alussa ollut tiukkoja paikkoja. Molemmat radat olivat erittäin helppoja kolmosluokan radoiksi, etenkin toinen rata, jossa ei ollut yhtään pahaa paikkaa.

Seuraavat kisat ovat jo ensi lauantaina Kouvolassa, sinne lähdetään oikein hyvillä mielin. Tavoitteena olisi saada ainakin yksi nolla.

Kuulumisia

2010-03-03T21:44:00.002+02:00

Jaahas, kovin on ollut hiljaista blogirintamalla, mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin täysin jättänyt tämän. Hiljaiseloa ollaan vietetty koko talvi myös harrastusrintamalla -ei noista lähes karvattomista otuksista ole edes lenkkeilemään kovilla pakkasilla. Viimeeksi ollaan treenattu agilitya marraskuussa, kolme kuukautta sitten! Enpä ole tainnut koskaan ennen pitää näin pitkää taukoa! Kovat pakkaset onneksi lauhtuivat, mutta sitten Siralla alkoi juoksut ja näin meidän tauko pitkittyi vielä parilla viikolla.. Huomenna olisi lopultakin tarkoitus käydä kokeilemassa, osataanko sitä enää yhtään mitään, musta itsestä ainakin tuntuu ihan oudolta..

Ilmoitin Siran Varkauden kisoihin 13.3. Eipä sinne voi asettaa minkäänlaisia tavoitteita, kun tosiaan ollaan pidetty niin älyttömän pitkä tauko ja toivottavasti pari kertaa ennen kisoja ehditään käymään esteillä. Ajattelin nyt kuitenkin aloittaa näin kylmiltään kisoilla niin saa sitten taas motivaatiota ja ideoita treeneihin :).

Tämän vuoden tavoitteista sen verran, että toivon (tällä hetkellä en todellakaan tiedä onko mahdollista) Siran saavan sm-nollat kasaan kesän kisoja varten.. Saa nähdä miten tämä nyt lähtee tästä. Mutta ainakin sitten seuraavaksi vuodeksi.. Buffyn kanssa juostaan treenejä läpi sen verran kuin se haluaa, ihan vain sen mielenvirkistykseksi. Sekin täytti kuitenkin jo 8 v. eikä ole koskaan ollut ihan täysillä lajissa mukana.

Kuulumisia -koirien ja kanien

2009-10-31T23:00:00.003+02:00

Lokakuu on sujunut suht rauhallisissa merkeissä, kisoja ei ole ollut sitten Lpr:n nousun jälkeen. Treenailtu on n. kerran (-pari) viikossa, Siraan keskittyen. Buffyn kanssa vain juostaan radat läpi sen mielenvirkistykseksi, mutta ei jäädä jauhamaan mitään tai opetella uusia kuvioita. Siran kanssa sen sijaan opetellaan innolla uusia juttuja ja melkein joka treenikerta tulee mieleen mitä vielä pitäisi opetella! Eipä tässä(kään) lajissa voi sanoa koskaan osaavansa kaikkea!
Seuraavat kisat Siran kanssa Pieksämäellä viikon päästä, ekat kolmosluokan kisamme :)! Innolla odotan, enkä aseta ekoihin isompia tavoitteita. Kunhan tehtäisiin nätit ja sujuvat radat, tuloksella ei niin väliä.

Pitkästä aikaa kanien kuulumisia.. Eli meillä asustelee tällä hetkellä peräti viisi pitkäkorvaa, kun kolme poikasta jäi meille. Yksi oli tarkoituskin jättää, mutta kahdelle pojalle olisi vielä löydettävä kodit, mitä pikemmin sen parempi. Tai itse asiassa Väinön kodin löytymisellä ei ole niin kiire, koska se tulee toimeen Ronja-papan kanssa ja jakaa sen kanssa yhteisen häkin. Sen sijaan Musti(kka), todella ihana nuorukainen tarvitsisi kipeästi oman kodin. Se on todella viriili ja reipas, eläväinen yksilö, joka olisi varmasti kaikkein onnellisin jossakin tallissa tai vastaavassa, missä saisi pomppia ympäriinsä ja kuoputella maata rauhassa. Harmi vain, että nyt talvea vasten ei voi antaa sitä enää mihinkään kylmään tilaan, kun tottunut elämään sisällä. Olenkin nyt joutunut miettimään Mustin leikkauttamista, kun tuntuu että sillä hyrrää hormonit vähän liikaa sisäkaniksi.. Merkkailee ympäriinsä ja se haisee, lisäksi kuoputtelisi ihan joka paikkaa.

Piisku ja Lumi ovat olleet kumpikin omissa häkeissään, mutta ajattelin kokeilla tulisiko niiden yhteiselämästä mitään. Jaloittelevat aina yhdessä, eikä silloin ole ongelmia. Eivät todellakaan tappele keskenään, mutta mietityttää jos Piisku alistaisi tytärtään. Mutta tätä kokeillaan, saavat isommat tilat jos pystyn yhdistämään kaksi häkkiä ja kun ne kuitenkin selvästi nauttivat toistensa seurasta.

Piisku tuntuu aina vain enemmän ja enemmän koiramaiselta! Kun se kuulee, että joku alkaa syömään, se pomppii suuret korvat heiluen keittiöön pyytämään ruokaa :)! Täytyy myöntää, että usein sille tulee annettua kurkun tai leivänpala, joten ihan itsepä olen sen opettanut kerjäämään.. Lisäksi se tulee vaatimaan toisinaan rapsutusta tökkimällä kuonollaan ja osaa juosta kiireellä häkkiinsä kun komennan sitä =D! Aivan ihana pupunen, sellainen once in a lifetime -tapaus!

Nuoret kanipojat etsivät omia kotejaan!

2009-10-31T22:31:00.003+02:00

Mustavalkokirjava (Väinö) sekä täysin musta (Musti) ovat vielä vailla omia kotejaan.
Ovat tosi kesyjä, luottavaisia, uteliaita ja vilkkaita isokokoisia kanilapsukaisia. Etenkin Musti on todella vilkas, reipas ja viriili nuori pupupoika, kirjava Väinö on rauhallisempi ja kainompi tapaus. Väinö on vähän pienempi, mutta molemmat ovat selvästi kääpiökania suurempia, eivät kuitenkaan lähelläkään jättiä, sellaisia "normaalin" kokoisia kaneja.

Syntyneet 23.5.09. Eläneet olohuoneessa eli tottuneet kodin ääniin ja koiriin.
Äiti suurikokoinen (5,5 kg) belgianjätti-englanninscheck-risteytys, väriltään musta scheck eli valkoinen, jossa mustia läiskiä, mustat korvat sekä silmän ja nenänympärykset.
Isä pienikokoinen hermeliini-kääpiöristeytys, väriltään "beige". Poikasia oli kolme ihan mustaa, neljä valkoista mustin merkein ja kaksi valkoista ruskein merkein.

Vain ehdottoman hyvään, rakastavaan kotiin, ei pelkäksi pihakaniksi eikä lasten leluksi! Sopivat niin sisälle kuin talliin tai navettaan, mutta ei muiden eläinlajien kanssa samaan karsinaan! Nyt talvea vasten ei voi laittaa enää kylmään talliin tms, koska tottuneet elämään sisällä, keväällä ilmojen lämmittyä voi totuttaa ulkoilmaan. Leikkaamattomana pojat vain erilleen muista kaneista, eivät tule toimeen keskenään!

Hintapyyntö 10e. Erittäin hyvän kodin & hyvien perusteluiden löytyessä hinnasta voidaan neuvotella. Hinta sis. hoito-ohjeet ja vähän tuttua ruokaa.
Kanit asustelevat Mikkelissä. Tarvittaessa kuljetus onnistuu bensakuluja vastaan n. 120 km:n säteellä.

Yhteydenotot aluksi sähköpostiin piia.miettinen at suomi24.fi Kerrothan mahd. kanikokemuksestasi sekä millaiseen kotiin pupu olisi tulossa.
Katso kuvia poikasista ja vanhemmista blogiarkistosta toukokuusta alkaen!

Sira kolmosiin!!!!!!

2009-10-10T23:49:00.004+03:00

Meidän kakkosluokkailu oli ja meni -visiitti jäi varsin lyhyeksi, kesti jopa kolme kisapäivää, kalenterista katsottuna neljä viikkoa. Täytyy myöntää, että jokaiselle kisapäivälle oli selkeästi ja tietoisesti asetettu tavoitteeksi vähintään yksi nolla, mikä ei kyllä tietenkään takaa sitä, että tavoitteeseen välttämättä pääsee. Kyllä tämä laji vain on sellainen, että menestyäkseen tarvitsee tavoitteita, tahtoa, asennetta, taitoa, treeniä ja aina myös tuuria, on se välillä NIIIN pienestä kiinni.

Mutta nyt meillä on ollut melkoisen mukava putki päällä: viitenä peräkkäisenä kisapäivänä (ei kisassa, mukaan mahtuu myös varsin surkeita tuloksia ja suorituksia) ollaan saatu nollatulos :). Nyt tiedossa kolmen viikon kisatauko yksinkertaisesti siitä syystä, ettei lähiseuduilla ole kisoja. Toivotaan että hyvä putki jatkuu myös kolmosluokassa, en kyllä oikeasti taida uskoa siihen ihan vielä.. Seuraavaksi kisataan Pieksämäellä 7.11.

Sira siirtynyt mini2-luokkaan!!

2009-09-20T19:45:00.003+03:00

Ilmeisesti auttaa, kun täällä pohtii miksei yhteistyö toimi.. Nimittäin nyt meidän yhteistyö Siran kanssa on toiminut oikein hyvin: viime viikonloppuna tehtiin kaksi nollaa ja noustiin näin kakkosiin, lisäksi kaksi vitosta, jotka molemmat olivat tosi lähellä nollia. Päästiin palkintopallille jokaisessa neljässä kisassa :).

Eilen olivat ekat kakkosten kisat, eka radalta hyl kun sylkkärit eivät jostain syystä toimineet (en tainnut itse näyttää tarpeeksi selvästi) ja hyppäsi esteen väärältä puolelta. Toinen rata meni upeasti ja näin Sira teki ensimmäisen luva-nollansa eli matka kohti kolmosia alkoi heti :)!! Ihanaa kun Sira on toiminut nyt radalla tosi hyvin, olisivatko muutaman viikon takaiset toilailut olleet vielä juoksujen sekoittaman pään aiheuttamia vai mistä johtuneet mutta pääasia että nyt kaikki toimii hyvin!

Buffykin kävi kisailemassa piirinmestaruuksissa, mutta niistä ei juuri kerrottavaa. Tulokset 21,51 ja 12,76.. Tavoitteena kun oli tehdä nollaradat ratavirheiden osalta, jäätiin kauas tavoitteesta, mutta onneksi Pieni ylsi tavoitteeseensa eli luokkanousuun!

Tunnelmia

2009-09-10T20:23:00.002+03:00

Kivat treenit takana -ihan mukavasti Buffy meni ja jäi hyvä fiilis. Vaikka tuli niitä virheitäkin ja kisoissa niistä rokotetaan heti.. Pitää yrittää muistaa tehdä parhaansa sunnuntaina. Ei saa hätäillä, ehdin kyllä oikein hyvin Buffyn kanssa ilman kiirettä, pitää muistaa ohjata loppuun saakka, näyttää selvästi mihin ollaan menossa. Toivotaan Buffylle vauhtia myös silloin!

Siran kanssa kisataan sekä lauantaina että sunnuntaina. Tavoitteeksi on asetettava luokkanousu viikonlopun aikana, vaikka en ihan tiedä uskonko sen olevan mahdollista.. Hitsi kun se toimii treeneissä niin hyvin, kisatilanteessa taas mikään ei tunnu onnistuvan. Että sellaisia aatoksia tällä kertaa, kisakuulumiset sitten viikonlopun jälkeen.

Kultaisen keskitien etsimistä - agiliitoa

2009-09-06T19:02:00.002+03:00

Menipä koko viikonloppu taas kerran oikein rattoisasti koirien kanssa kisareissuilla (Buffy turistina, Sira tositoimissa). Lauantaina matkattiin Jyväskylään ja sunnuntaina Laukaaseen. Tuloksista ei sitten olekaan mitään kerrottavaa, 3xhyl ja yksi kymppi. Meidän yhteistyö ei oikein pelitä tällä hetkellä. Joko sähelletään tai sitten ajatukset harhailevat ihan jossain muualla. Voi kun löytyisi joku ratkaisu tähän...

Lauantain eka radalla mulla oli pitkästä aikaa kauhee jännitys päällä ja hermoilin radalla, sainpa sitten pienenkin käymään ihan ylikierroksilla. Karkasi multa jo kolmannen esteen jälkeen aalle. Sen jälkeen keinu ihan hyvin, pituuteen ponkaisi aivan liian kaukaa ja laskeutui toisen palikan päälle ja kompastui siinä hötäkässä vielä niin että kynti kuonollaan maata pitkin.. Siitä irtosi kivasti putkeen ja kepeille, a-esteelle oli taas vauhtia enemmän kuin jalat ehtivät mukaan ja kompastui ylösnousulla ja taas leukaparka oli kovilla.. Vähän meni vereslihalle, mutta ei siinä enää seuraavana päivänä näkynyt mitään. Ihan uskomatonta sähellystä kyllä oli koko rata! Meni kepit hienosti, irtosi esteille hyvin, otti kontaktit upeasti, vauhtia riitti!

Toiselle radalle päätin lähteä oikein rauhallisesti, oikein muistuttelin itseäni, että mun ei tarvitse hoputtaa Siraa kuten Buffya. Meninköhän liiankin rauhallisesti enkä ottanut sitä haltuun tarpeeksi, vai oliko Siran keskittyminen jo muuten vain lopussa, mutta joka tapauksessa sen ajatukset olivat nyt aivan jossain muualla kuin agilityradan suorittamisessa.. Katseli ympärilleen, tassut kävivät jopa kehänauhan toisella puolella, ohitti putken, jätti kepit kesken, otti lentokeinun(!), kiersi renkaan yhtäkkiä vaikka oli aivan suorassa linjassa menossa sille.. Ja lopuksi ohitti vielä viimeisen esteen. Aivan uskomattoman huono kisasuoritus!

Sunnuntaille lähdin toiveikkaimmin mielin. Päätin ottaa rennosti mutta Siran hyvin hanskassa pitäen. A-radan alku meni oikein hallitusti, mutta sitten Sira pääsi ohittamaan keppien linjan mistä kielto. Toinen kielto tuli puomilta, kun meni vähän viistosti ylösmenolle ja hyppäsi siitä sitten alas. Harmittavia pikkujuttuja, muuten rata meni ihan ookoo. Tästä siis tuloksena 10.

B-rata meni muuten hienosti, mutta päätti vaihteeksi kiertää yhden hypyn ja renkaan kahdesti. Mun pitäisi vissiin muistaa pitää kädet ihan vartaloni lähellä kun näytän sille hyppyjä, siitäkö sen esteiden kiertäminen johtuu vai mistä. Kun mielestäni en edes ollut kamalan lähellä estettä että olisin työntänyt sen esteen ohi. Rengas nyt taas on näköjään yhä edelleen arpapeliä Siran kanssa. Ei voi ymmärtää mikä siinä on niin vaikeaa! Treeneissä ei ole enää ollut rengasongelmia, mutta kisojen erinäköiset renkaat jännittävät?

Seuranmestaruus!

2009-09-01T20:23:00.007+03:00

Agility-yhdistyksemme seuranmestaruudet ratkottiin la 29.8. Buffylla oli juoksuintoa suht pitkän treeni- ja etenkin kisatauon jälkeen ja niinpä se teki hienosti kaksi nollatulosta -ensin agilityradalta ja vielä perään hyppikseltä. Itse tosin meinasin mokailla hyppiksellä kun en muistanutkaan joka kohdassa toimia suunnitelmieni mukaan, mutta onneksi Buffy osaa 6,5 vuoden agilitykokemuksella korjata joitakin omia säheltämisiäni :) Niin me sitten nousimme ylivoimaisesti seuramme medimestareiksi, kun seuraavien tulos taisi olla 15.. :) Pakko kyllä myöntää, että jos seuramme huippukoirat olisivat päässeet paikalle, meitä ei olisi mitalikolmikossa näkynyt -toisaalta ne nopeat ja hyvät koirat saattavat tehdä kohtalokkaita virheitä, jolloin me tasaisen varmat ja hitaat nousemme esiin :). Näin on käynyt joka ikisissä seuranmestaruuksissa. Olemme nimittäin tulleet kolmena aiempana vuonna näissä mittelöissä aina toiseksi voittajan vaihtuessa joka vuosi. Nyt oli siis lopultakin meidän vuoromme :)! Muissa epävirallisissa ei ole tosin aina tullut edes tulosta, jotenkin palaset ovat vain loksahtaneet kohdalleen juuri näissä tärkeimmissä epiksissä eli kyllä sitä tuuriakin tarvitaan!

Siran kanssa olimme samoissa kisoissa ilman menestystä. Se on vielä niin nuori ja innokas säheltäjä ja jos mä en pääse rauhassa keskittymään sen kanssa, ei meidän kisoista tule mitään vaan me sähelletään sitten radalla oikein kilpaa.. Se otti kummaltakin radalta hylyn. Ensimmäisellä työnsin sen viimeisen esteen väärälle puolelle, toisella radalla palasi yhteensä kolme kertaa putkista takaisin.. Tiedä sitten mitä niissä oli tai miksi tuli perääni, ennenhän putki on ollut niin Siran lempieste ja suorittanut sen aina varmasti vaikka miten lähtisin juoksemaan toiseen suuntaan.. Pitää kai alkaa treenailemaan enemmän putkiin lähettämistä. Kyllä sen vaan huomaa, ettei tässä lajissa voi pitää mitään itsestään selvänä. Eikä ilman ahkeraa harjoittelua pärjää.. Kesä meni vähän liian vähällä treenaamisella, jokohan sitä saisi otettua itseään niskasta kiinni ja alkaa panostaa tuohon pieneen enemmän tosissaan. :) Kyllä sitä kisoissa ravataan ja perusjutut jää harjoittelematta.. Mistä tulikin mieleeni, että nyt on melkein joka viikonlopulle vähintään yhdet kisat. Esim. tämän viikon la Jyväskylässä, su Laukaassa. Kisatulokset Siran omilla sivuilla, mihin pääsee tuosta sivusta, laittelen kisaraporttia kyllä tännekin jos jaksan.

Buffy kiitää mestaruuteen

ja Siran menoa

Kuvat Paula Lauanne

Koirien kuulumisia

2009-08-23T17:17:00.004+03:00

Niin vain kävi, että Siran juoksujen takia meiltä jäi 7 kisastarttia suorittamatta, Lpr:n kolme kisaa ja Mikkelin 4. Ei kiva. No, onneksi niitä kisoja tulee aina. Itse asiassa nyt syksyllä melkeinpä joka viikonloppu, että oikeastaan ihan hyvähän se on että joutuu pitämään välillä pakosti huilitaukoa.

Eilen käväistiin Buffyn kanssa ihmettelemässä kisamenoa ihan katsojan roolissa. Sen seuraavat startit ensi viikonloppuna epävirallisissa seuranmestaruuksissa ja siitä parin viikon päästä virallisissa piirinmestaruuksissa, molempiin toki osallistutaan myös Siran kanssa (kuten siinä välissä muutamiin muihinkin mittelöihin).

Eilen vietettiin kiva päivä maalla. Koirat saivat viilettää pitkin metsikköä meidän ahmiessa/kerätessä vattuja. Ja saivatpa koirat uuden ystävänkin, serkkuni Mocca-sheltin joka toivottavasti tulee taas pian vierailulle kaukaa Helsingistä :). Hyvin meni tyttökolmikolla jutut yksiin, vaikka etukäteen jännitin Buffy-tosikon suhtautumista kotiin "tunkeutuvaan" vieraaseen narttuun.

Ronja 8 v!

2009-08-16T18:06:00.003+03:00

Huomenna meidän pupupappa Ronja täyttää 8 vuotta!!
Kovasti lepäilee ja nukkuu nykyisin, eivätkä jalat nouse enää niin ketterästi kuin nuorempana, mutta on ihan terve ja syö hyvin! -Ja juoksee välillä kaninpoikia karkuun kun ei uskaltaisi tehdä tuttavuutta niiden kanssa.. :)

Ihan uskomatonta ajatella, että Riku oli vajaa 2-vuotias pikkuinen, kun Ronja tuli meille. Ja että Ronja tuli meille puoli vuotta ennen Buffya. Ja kun tuntuu, että Buffy on ollut meillä ikuisuuden, ikuisuus ollaan jo oltu mukana koiraharrastuksessa ym.!! Että on se jo vanha kun näin aattelee.. Toivotaan että nähdään vielä Ronjan 9 v ja jopa 10 v päivät :)!

Elokuisia kuulumisia -koiria ja kaneja

2009-08-16T17:47:00.005+03:00

Harmittaa kun ei päästy Lappeenrantaan kisaamaan, kun Siralla on juoksut. Toivottavasti ehtivät loppua alkavalla viikolla, viikonloppuna olisi neljä starttia! Pahalta kyllä näyttää.. Treenitaukoakin on siis pidetty, myös Buffyn kanssa paitsi viime viikolla oli käytävä sen kanssa kun meillä kävi hyvä kouluttaja.
Ihan rauhallista meillä ollut, helpottaa huomattavasti juoksuaikaa kun toinen on leikattu eikä sitä kiinnosta toisen hajut. Ennen Buffyn leikkausta oli nimittäin melkoista showta välillä näinä aikoina..

Eilen käytiin mökillä, missä koirat saivat juosta viilettää ympäriinsä. Eivät tosin lähde pitkälle, siinä mun ympärillä juoksevat ja haistelevat.
Sira päätti hypätä laiturilta mun ja Rikun perään uimaan, ei voi pieni ymmärtää ettei meillä ole vedessä mitään hätää =D! Itkee vaan laiturin päässä huolestunut ilme kasvoillaan.

Kaninpoikaset pääsivät mukaan mökkeilemään. Ne rallittivat innoissaan aitauksessaan ja söivät koko ajan :). Meillä on tällä hetkellä kanit kolmessa eri häkissä (kohta laitettava neljään..). Ronja yksin, koska muut kiusaisivat sitä, jännittää myös poikasia; Piisku yksin, koska poikaset yhä edelleen kävisivät tisseihin kiinni(!) ja poikaset yhdessä häkissä paitsi että on vain päivien kysymys, kun pojat erotettava Lumista. Itse asiassa olen jo muutamaan otteeseen joutunut laittamaan Mustin erilleen omaan häkkiinsä kun ahdistelee välillä Lumia.. Voi kun löytyisi jo pojille omat hyvät kodit niin helpottuisi meidän elämä! Mihin tahansa en niitä vieläkään kuitenkaan anna, vaan mielummin "kärsin" itse.

Kaikenlaista

2009-07-30T19:16:00.006+03:00

Vielä kaksi kesyä ja seurallista pupusta etsii omaa kotiaan, Musti ja "Alma"=Väinö, molemmat todennäköisesti poikia.
Piisku ja Väinö (ent. "Alma")

Väinö

Musti

Viime lauantaina Siran kanssa kisoissa Kouvolassa.
Eka rata säheltämistä (vielä koskaan eka rata ei ole mennyt hyvin!): tiputteli rimoja, juoksi toiseen keppiväliin, viipotti täysillä putken väärään päähän.. Toisella radalla oli hyvin kuulolla, tehtiin nättiä rataa, mutta haistoi kesken keppien Rikun olevan kehän laidalla (ekaa kertaa muuten!) ja pitihän sitä käydä moikkaamassa ja varmistamassa, että Riku varmasti näkee kuinka hienosti mennään... Eli hyl tästäkin. Opinpahan, että on se Riku sittenkin tärkeämpi kuin esteet.. Ja niin kuin minä vielä vaadin Rikua katsomaan kehän laidalle "ei se Sira tule varmasti". Niin joo eipä varmaan. Keskeytyksen jälkeenkin rata jatkui hienosti loppuun saakka, nolla olisi tullut ilman kehästä poistumista :/.

Sunnuntaina Siran kanssa Mikkelin näyttelyssä.
AVO H. "Ryhdikäs, hyvin liikkuva, hyvän värinen narttu. Käyttäytyy huonosti pöydällä. Silmät pienemmät ja tummemmat. Koiralle vieras, epätyypillinen ilme. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Vieraan ilmeen vuoksi 2."
Ei laskenut tuomaria lähelle, vierasti vaikka olikin nainen. Huomasi ettei olla aikoihin treenattu vieraiden ihmisten kanssa käsittelyä eikä käyty mätsäreissä.. Tämä tosin ei varmaan niin vaikuttanut arvosteluun kun joku sai ERIn samankaltaisella pöytäkäyttäytymisellä. Mutta tuo "koiralle vieras ilme"! Miltäköhän se sitten näytti kehässä, kyllä tuo mielestäni on ihan koiran näköinen otus.. On se jännä miten paljon eri tuomareiden arviot poikkeavat toisistaan.

Helsingissä Rikun kanssa ma-ke, eläimet mökillä.
Ihan harmitti tuoda kanit kaupunkiin, nauttivat selvästi kun saivat olla mökillä paljon ulkona. Koirilla sen sijaan oli jo kiire kotiin, Buffy päivysti autoni takana ja varmisti että pääsee varmasti mukaani! Eivät edes pyytäneet ruokaa keskiviikkoiltana, hyvä että sain iltapissille kun makasivat puolikuolleina sohvalla =).
Meillä oli kiva pikareissu, käytiin Lintsillä, Korkeasaaressa ja shoppailemassa.

Pikkupuput uusiin koteihin

2009-07-21T16:17:00.003+03:00

Enää kaksi pikkuista myymättä, muut ovat jo muuttaneet/muuttamassa uusiin koteihinsa, paljon onnea matkaan pikkuisille! Kieltämättä olo on vähän haikea, mutta ennenkaikkea helpottunut, tuollaisessa laumassa alkoi olla jo aikamoinen homma... Päästään palaamaan Ronjan, Piiskun ja Lumin kanssa normaaliin päiväjärjestykseen -koiria unohtamatta! Buffy-raukka pyysi päästä aina makuuhuoneeseen turvaan riehakkailta pikkupupuilta, kun niitä oli varmasti sen mielestä joka paikassa =)! Sira sen sijaan oli ennemminkin innoissaan ja yritti välillä leikkiä niiden kanssa.

Päivityksiä

2009-07-14T19:19:00.002+03:00

Koirien kisa- ja mahdolliset näyttelytulokset löytyvät jatkossa niiden omilta sivuilta (linkit oikeanpuoleisella palstalla). Siralle lisätty agilitykisalista. Kuviakin on tarkoitus lisäillä kunhan ehdin ;).

Rankka kisaviikonloppu takana

2009-07-14T18:00:00.005+03:00

No rankka ja rankka, ei välttämättä koiralle, mutta mulle kyllä kun jäin ykkösten jälkeen loppupäiväksi töihin kakkosten ja kolmosten radoille. Siran vein kumpanakin päivänä starttiemme jälkeen kotiin. Ja olihan Buffykin toki katsomassa meidän menoa ja tunnelmassa mukana, mutta sen kanssa en kisannut ollenkaan.

Kisojen jälkeen mulla oli tunne, että ne menivät tosi huonosti, mutta kun tuloksia katsoo, niin onhan se oltava tyytyväinen: A-kisa hyl, B-kisa 5,64 sij. 4., C-kisa 10 sij. 6., D-kisa ensimmäinen nollamme ja voitto =)! Ainakin päästiin tavoitteeseen, yhtä nollaa lähdettiin hakemaan ja tulihan se sieltä :)! Muuhun kolmeen rataan en kyllä ole oikein tyytyväinen, Sira teki jokaisessa virheitä kepeillä ja sen ajatukset olivat ihan jossain muualla kuin radan suorittamisessa. Kuuluttajakin mainitsi radalla olevan vainukoiran, kun se viipotti esteiden välit nenä maassa.. En tiedä mikä ihmeen vaihe sillä nyt on kun uramme alkuaikoina tuntui, ettei se nähnyt radalla mitään muuta kuin esteet, keskittyi ihan täysillä radan suorittamiseen, mutta nyt haahuilee ja ehtii vilkuilemaan ympärilleen.. Toivotaan että olisi nyt vain joku nopeasti ohimenevä kausi. Viimeiseen rataan olen kyllä tosi tyytyväinen, siinä meni hienosti, vaikka ei ihan täysiä juossutkaan (ehkä parempi että pysyn itse perässä!).

Siralla pitäisi laskujeni mukaan alkaa kohta juoksut, toivon että päästäisiin niitä ennen ainakin Kouvolan kisoihin vajaan parin viikon päästä. Samana viikonloppuna on muuten näyttely, pitäisiköhän sitä kerrata vähän näyttelykäyttäytymistä, kun edellisestä kerrasta on jo vähän aikaa.. Ei ole kyllä tullut seisoteltua sitä sen enempää pöydällä kuin lattiallakaan, näyttelyhihnassa kulkemisesta puhumattakaan... No, onhan tässä vielä aikaa :).

Juhannusmuistoja mökiltä

2009-07-03T18:28:00.006+03:00

Mamma lepäilee ja pikkuiset -yllätys yllätys- syövät! "Jänö", "Mini", Lumi, "Pikkumusta", "Jussi", "Noki" ja takana "Alma", Rousku ja sivussa näkyy vähän "Mustia".

Kanit olivat mökillä vanhassa leikkimökissä, Ronja häkissä ja Piisku poikasten kanssa vapaana. Pieni häkki oli vain niiden vessana. Sään salliessa ja kun ehdimme niitä seurailemaan olivat myös ulkohäkissä. Ronjaa tosin ei oikein voinut siellä pitää kun Piisku alkoi jostain syystä jahtaamaan sitä (ilmeisesti liian pieni tila), mutta onneksi papparainen ei lähde seikkailemaan eli sitä pystyi oikein hyvin pitämään ulkona vapaana. Myös Piisku sai maistaa vapautta valvovan silmän alla, poikasia en todellakaan uskaltanut päästää irti.

Helteistä kisaamista

2009-06-28T19:34:00.003+03:00

Kävimme Siran kanssa Varkaudessa kisaamassa, kaikkiaan kolme starttia jaksoimme juosta kamalassa paahteessa. Ei kauhean hyvin mennyt: hyvinhän Sira liikkuu, edes kuumuus ei vaivannut sitä kamalasti, mutta itse en kahdessa ekassa kisassa muistanut ottaa sitä tarpeeksi jämäkästi haltuun, vaan annoin sen vedellä edellä ja tehdä omia mutkiaan.. Ekalla radalla tuntui ettei se kuunnellut minua oikein ollenkaan ja sen ajatukset olivat ihan jossakin muualla, katseli yhdessä paikassa kehän ulkopuolella olevaa ratahenkilöäkin sen näköisenä, että lähtee moikkaamaan, onneksi ei sentään mennyt. Kepit eivät jostain syystä onnistuneet, aloitti kaksi kertaa väärältä puolelta, ja tämä oli Siralle ihan uutta, en muista että olisi koskaan kepit opittuaan aloittanut väärältä puolelta! Sitten jätti vielä ensin viimeisen keppivälin suorittamatta.. Eli aikaakin tässä meni ihan rutkasti, tulos 21,75 (15 + aikavirhe 6,75).

Toisella radalla oli kuulolla jo paremmin, mutta en vieläkään itse muistanut ottaa sitä kunnolla haltuun, yritin vain juosta perässä ja ohjata oikeille esteille. Mulla meni pasmat sekaisin jo heti lähdössä, kun varasti oikein kunnolla. Yritin jättää sen lähtöön ja siirtyä aika pitkälle kakkosen eteen, mutta Sira ampaisi matkaan jo kun olin vasta ykkösen vieressä -pikkaisen tuli kiire! Suht hyvin sain sen siitä kiinni, mut sekoitti aika hyvin mun ajatukset. Sira teki taas virheitä kepeillä: meni aluksi toiseen keppiväliin, sitten oli taas niin kiire rynnätä eteenpäin että jäi viimeinen väli aluksi suorittamatta.. Hylky tuli lopulta siitä kun jäin auttamattomasti jälkeen ja yritin kaukaa näyttää sille oikean esteen, siramaiseen tapaan kiersi esteen ja hyppäsi sen väärinpäin.

Viimeisellä radalla päätin pitää Siran tiukasti käsissäni, ja onnistuinkin siinä. Nyt vasta tuntui, että teimme yhdessä rataa! Rata kulki tosi jouhevasti muuten, mutta en ollut yhtään varautunut siihen, että voisi hakeutua hypyltä renkaalle, kun piti mennä melkein suoraa tietä putkeen. Kävi siis tekemässä renkaan väärässä kohtaa, mistä hylky. Jatkoimme rataa kuin ei mitään, ei Sira tainnut edes tajuta ettei sinne olis pitänyt mennä, omapahan oli vikani kun en tajunnut ottaa sitä siinä tiukasti. Tällä radalla kepitkin menivät vihdoinkin hyvin alusta loppuun. Harmittaa, nyt oli nolla lähellä..

Seuraavaksi sitten kahden viikon päästä omat kisat, sekä la että su kaksi kisaa. Toivotaan ettei ole kauhea helle varsinkin kun joudun olemaan siellä töissä omien starttien jälkeen.

Koirien kuulumisia

2009-06-18T19:38:00.002+03:00

Koirille ei kuulu mitään ihmeellistä; normaalia treeniä, lenkkeilyä, leikkiä ym. Ovat ne vähän ihmeissään, kun meidän huomio kiinnittyy nyt niin paljon kaneihin ja koirat jäävät sisällä kieltämättä vähän vähemmälle huomiolle. Buffy varsinkin välillä oikein tunkee syliin, kun hänet täytyisi huomioida! Suht säännöllisesti on nyt tullut käytyä kaksi kertaa viikossa treenaamassa, tosin tämä viikko jäi kokonaan väliin kun ei jaksa kentälle ajella joka päivä, kun kävin kahtena iltana kouluttaa alkeiskurssilaisia, jäi sitten omat koirat vähän vähemmälle. Huomenna lähdetään sitten mökille juhannuksen viettoon ja pakataan koko lauma mukaan -en kyllä vielä tiedä miten mahdutaan autoon kaikkine kanihäkkeineen! Reilun viikon päästä päästään taas Siran kanssa tositoimiin, kun lähdetään Varkauteen kisaamaan. Siellä olisi kolme starttia, mutta en taida uskaltaa tavoitella nollia kun tuntuu tuo pikkuinen nykyisin kuumenevan "hieman" liikaa radalla eikä se sitten ole ollut oikein mulla käsissä niin hyvin kuin pitäisi. Ainakaan seuran epäviralliset eivät ole menneet oikein putkeen, mut luulen etten osaa ottaa niitä niin tosissani ja se välittyy sitten koirallekin. Helatorstain kisat Pieksämäellä menivät oikein hyvin, mitä nyt rengas tuotti hankaluuksia. Viime treeneissä meni renkaan hyvin, mutta teki kepeillä aloitusvirheitä, mitä ei onneksi ole kisoissa tehnyt. On se jännä, että pitää aina jostakin ne virheet ottaa!

Villit pikkupuput

2009-06-18T18:06:00.006+03:00

Vauvelit ovat kasvaneet ja kehittyneet ihan hirmuisesti siitä, kun olen tänne viimeeksi kirjoitellut. Ne ovat superihania pienikokoisia, mutta ihan oikean kanin näköisiä! Ovat kasvaneet jo ihan hirmuisesti! Nyt jos joku haluaa nähdä ne söpöinä kannattaa tulla ihan lähiaikoina katsomaan, tuosta ne vain kasvavat koko ajan!

Poikaset ovat tosi villejä, niitä on ihana seurata kun riehuvat ja pomppivat ihan päättöminä. Jos eivät pääse häkistään/aitauksestaan vapaaksi, rallittelevat ympäri häkkiä, vapaana ollessaan tutkivat joka paikan ja uskaltavat jo lähteä olohuoneestakin. Ne eivät pelkää koiria yhtään, menevät koirien mahan alta ja tökkivät niiden jalkoja, jos sattuvat eteen. Siraa pitää vähän seurata, se kun niin haluaisi leikkiä pienten villien kanssa, mutta kun tuota kokoeroa on vähän liikaa niin ei voi antaa.. Buffy seurailee niiden menoa tyynesti sohvalta, välillä sitäkin saattaa joutua huomauttamaan, jos sen katse kirkastuu vähän liikaa.. Mutta mitään vaaratilanteita ei ole sattunut, koirat ovat niin tottuneita meillä oleviin "mönkijäisiin" että uskovat kun sanotaan ettei saa koskea ja jos/kun tuntuvat kiihtyvän liikaa joutuvat jäähylle toiseen huoneeseen.

Pikkupupuilla on muuten ollut jo kauan kutsumanimet, ne ovat sen verran erinäköisiä keskenään, että tunnistamme ne toisistaan. Nämä ovat tietysti vain meillä käytössä olevia "työnimiä", jotka eivät sido uusia omistajia millään tavalla. Nyt jos varaat jonkin tietyn pupusen voit kertoa sen nimen niin alamme kutsua sitä antamallasi nimellä. Poikasia on muuten vielä monta vapaana, kaikenvärisiä!! Sukupuolista en uskalla sanoa mitään edes sitten kun ovat luovutusikäisiä, kaikki meille aikoinaan poikasena tulleet kolme pupua ovat olleet mielestäni tyttöjä, mutta osoittautuneet vajaa puolivuotiaana pojiksi.. Eli arvata voin, mutta menee todennäköisesti pieleen! Ei sen puoleen, leikattu poika on ehkä se kaikkein mukavin ja helpoin lemmikki, tytöt kun tuntuvat olevan välillä vähän liiankin touhukkaita pesänrakennusvietteineen.

"Alma" 2 vkoa

"Noki", "Mini" ja Lumi 3 vkoa
Lumi jää meille. Se on ollut koko ajan kaikista suurin ja kehittynyt nopeimmin, ollut aina ensimmäinen joka ottanut uuden askeleen missä tahansa. Lisäksi sen väri kiehtoo, "Minin" kanssa ainoa vähäänkään isäänsä tullut värityksensä puolesta. "Mini" kehittynyt sen sijaan kaikkein hitaimmin, jännitin pitkään selviääkö se edes, oli alussa niin onnettoman pieni muihin verrattuna. Veikkaan, että se jää suht pieneksi. "Noki" mustista se keskikokoinen, vaikka ei niitä "Mustin" kanssa aina oikein erota.

Piisku-äiti ja "Jussi" 3 vkoa

Tässä kaikki vauvelit 3n vkon ikäisinä ylhäältä, sitten vasemmalta oikealle lukien: "Noki", Lumi, "Alma", "Rousku", "Mini", "Pikkumusta", "Jänö", "Jussi" ja "Musti".

"Jänö", "Pikkumusta", "Jussi", "Alma" ja "Noki" 3n vkon ikäisinä.

Pupumaista menoa

2009-06-03T18:33:00.007+03:00

Meillä ollaan kovasti innoissaan pupuvauvoista! Tai oikeastaan mä olen, Riku ei edes halua kurkistaa pesään joka päivä. Nyt poikasilla alkaa olla silmät auki ja lopultakin tänään Riku uskaltautui pitämään muutamaa sylissään -ja taisi ihastua oikein kunnolla kun pikkuinen nukahti hänen syliinsä! Vielä nukkuvat melkein koko ajan, pesässään vain ovat, päivittäin kurkistan että siellä kaikki ok, mutta ei niitä ole vielä pahemmin voinut ottaa pesästään. Nyt parin viime päivän aikana olen jo pitänyt muutamaa kerrallaan vähän aikaa sylissäni, mutta pitää tehdä siitä järjestelmällisempää, että tulee pyöriteltyä kaikkia tasapuolisesti. Niitä kun on se 9kpl niin ei voi aina tietää ketä on jo pitänyt ja ketä ei ja kun nukkuvat kasassa ja mönkivät toistensa luo heti kun laittaa pesään niin ei ihan pysy perässä.. Otan tässä muutaman päivän sisällä kuvan jokaisesta erikseen ja yritän saada niistä hienon yhteiskuvan jos vaikka onnistuisi.. Tässä joitakin otoksia
5 vrk

11 vrk "Rousku"

"Alma"

Ja pahoittelut vain kaikille ainoastaan koirista kiinnostuneille! Buffy ja Sira ovat myöskin innoissaan pupuvauvoista ja haluavat mielellään jakaa bloginsa myös näiden kanssa! Kyllä niitä koirienkin juttuja vielä tulee blogiin.

Piiskulle poikasia!

2009-05-24T17:13:00.010+03:00

Lauantaina 23.5. aamuyöllä Piisku nyhti itseltään mahakarvoja oikein kunnolla ja synnytti sitten karvaiseen pesäänsä 10 pikkuista karvatonta, sokeaa ja kuuroa pupun alkua. Herätessäni aamulla kuulin vienoa ininää ja maiskutusta Piiskun häkistä ja kun kurkistin koppiin, näin siellä liikettä! Jokin tumma pötkylä siellä ryömi Piiskun takajalan ympäri mahan alle imemään. En tiedä todistinko siinä viimeisten syntymää vai ihan vain imetystä, kovasti Piisku ainakin nuoli itseään ja vauvojaan.

Tarkastin pesän varovaisesti muutaman tunnin päästä. Piisku ei tullut edes katsomaan, miksi menin sen pesälle, vaan makasi rauhassa Ronjan häkin luona. Poikaset olivat Piiskun karvojen alla, ja kun siirtelin karvoja, jotta näkisin monta siellä on, poikaset alkoivat heti liikkua niiden alle lämpimään. Löysin pesästä 10 poikasta, kaksi oli vähän pienempiä ja ruttuisempia kuin muut, joten niiden selviäminen ei ollut varmaa, kani kun ei käy kuin pari kertaa päivässä imettämässä poikasiaan, muuten ne saavat maata keskenään lämpimässä karvapesässään.

Vastasyntyneet

Tänään tein toisen pesätarkastuksen. Kylläpä poikaset kehittyvät huimaa vauhtia! Eilen ne olivat täysin nakuja, tänään niillä oli jo hentoista samettimaista haituvaa turkissaan! Yksi poikanen oli kuollut, mutta muut vaikuttivat oikein hyväkuntoisilta pulleine maitomassuineen. Otin kuolleen poikasen pois ja näytin sitä Piiskulle, joka alkoi nuolemaan sitä, se ei tuntunut ymmärtävän, ettei se enää mitään auta. Hautasimme poikasen mummon pihalle.

1 vrk

Koirat olivat aluksi todella uteliaita ja yrittivät kurkkia pesään. Hassua, ettei Piisku aja niitä pois, vaan minun täytyy vahtia, etteivät ne mene liian lähelle. Buffya ei enää kiinnosta pesä, mutta Sira menee herkästi kuuntelemaan korvat hörössä Piiskun häkin luo.

Pieni isä ja suuri äiti

Sira kisoissa

2009-05-17T17:50:00.006+03:00

Nyt on sitten varsinaisesti aloitettu kisaaminen Siran kanssa. Ensin torstaina oli epäviralliset, mutta ne menivät valitettavasti meillä ihan penkin alle: Sira oli jostakin syystä kipeän oloinen ja aristeli takajalkojaan, arvoin viimeiseen asti voinko viedä sitä radalle, mutta kun ei sitten kuitenkaan koko ajan aristellut niin vein radalle. Ei se siellä kyllä liikkunut mihinkään. En tiedä mistä sen outo olo johtui, oli edellisenäkin iltana vaikuttanut vähän vaisulta. Ei ollut mielestäni satuttanut itseään missään ja viikon takaiset treenit sujuivat tosi hyvin, joten en ymmärrä mikä oli. Ainoa asia mikä mulle tuli mieleen mitä sille oli sattunut niin Piisku-pupu oli hyökännyt Siran päälle ja purrut sitä jalasta tai kyljestä niin että se oli ulvahtanut, mutta en tiedä voiko sen jalka olla sitten niin kipeä siitä.. Outoa, mutta pääasia, että enää ei ole mitään. Itse asiassa sen olo meni ohi jo heti silloin torstai-iltana kisojen jälkeen eikä ole ollut mitään sen koommin. Eli onneksi päästiin lauantaina Jyväskylään kisaamaan!

A-rata meni tosi huonosti: Sira ohitti heti ensimmäisen hypyn ja sen jälkeen melkein kaikki hypyt kiersi ensin ympäri ennen kuin hyppäsi ne.. Kyllä ajattelin, että kannattipa lähteä sen kanssa kisaamaan ilman kunnon harjoittelua, ei ollut kisavalmiudesta tietoakaan! Tämän siitä saa kun on harjoitellut takaa-hyppyjä ja vaikeita kiemuroita, koira ei osaa edetä helpolla radalla lainkaan suoraan!
B-rata oli jo paljon parempi, mitä nyt Sira päätti lähteä heti toisen esteen jälkeen moikkaamaan tuomaria ihmeissään ja takaisin tullessaan hyppäsi eteensä tulevan esteen yli. Tästäkin siis hylky. Rata meni hylkäyksen jälkeen tosi hyvin, a:n kontaktilla
olisi saanut tulla alemmas ja renkaan ensin kiersi, sitten hyppäsi sivusta ennen kuin lopulta suostui suorittamaan oikein. Mutta ensimmäisen radan kaltaisia esteen kiertoja ei enää kauheasti ollut.
C-radalla Sira menikin sitten jo tosi upeasti. Kiersi vain yhden esteen ympäri ennen sen suorittamista, muuten suoritti radan tosi nopeasti ja virheettömästi. Tuloksena siis 5 ja 3. sija eli palkintopallillekin pääsimme!

Siitä olen tosi iloinen, että pujottelu meni kaikilla radoilla tosi hienosti ja ihan itsenäisesti ja että Sira paransi suoritustaan joka radalla. Toivottavasti se nyt muistaa ensi torstaina jatkaa tästä, eikä aloitettaisi taas "alusta" esteiden kiertoineen ja tuomarin ihmettelyineen.. Eli helatorstaina lähdemme kisaamaan Pieksämäelle. Tavoitteena olisi saada edes yksi tulos, nollaa toivotaan mutta en uskalla tavoitella, kun oli näissä kisoissa sen verran epävarmaa pienen eteneminen sinne minne pitäisi.. Mutta toivotaan parasta!

Kuulumisia

2009-05-09T20:17:00.007+03:00

Paljon olisi asiaa, mutta ei aikaa kirjoitella.. Tässä meidän kuulumisia lyhyesti.

Sira tuli kotiin!!!

Ihanaa kun pieni villi on taas kotona, ääntä ja liikettä riittää ihan entiseen malliin! Ei tuosta kyllä uskoisi, että on saanut vauvoja, on se vieläkin itse niin pentumainen! Ei ole näyttänyt kaipailevan vauvojaan eikä maitoa ole kertynyt tisseihin -ei siis mitään ongelmia vieroituksen suhteen. Sunnuntaina 3.5. haettiin se kotiin ja jo pari kertaa olemme ehtineet käydä treenaamassa agilityä -ei ole unohtanut mitään 5 kk:n täydellisestä tauosta huolimatta!

pennut 5,5 vkoa

Ensi viikolla tiedossa ensin torstaina ev-kisat ja lauantaina Jyväskylässä viralliset. Jos vain itse maltan pitää pääni kylmänä, niin voisi odottaa jopa menestystä. Tavoitteena olisi saada edes yksi nolla kolmesta startista.

Buffyn kisaamiset kisattu

Nyt keskityn siis Siraan ja lopetan ainakin toistaiseksi kisaamisen Buffyn kanssa, paitsi Mikkelin kisoissa käydään. Ehkä sitten joskus taas kun Sira nousee kolmosiin, jos Buffylla vielä riittää virtaa. Kouvolassa oli meidän toistaiseksi viimeiset kisamme, eikä paljon huonommin voisi mennä.. Eipä niistä sen enempää, olikin jo korkea aika ymmärtää lopettaa sen kanssa kun ei vauhti vain yksinkertaisesti riitä. Treenaamista toki jatkamme lähes entiseen malliin niin kauan kuin koira näyttää nauttivan hommasta. Sillä on nimittäin intoa ihan älyttömästi, ei vain osaa näyttää sitä kisaradalla.

Pupujen kuulumisia

Lämmintä on ollut ja ovat puputkin päässeet jo käymään pihalla. Ovat muuten olleet jo pitkään ystäviä keskenään! Niitä voi pitää ihan huoletta vapaina yhtä aikaa, nukkuvat välillä vierekkäin ja vaativat toisiltaan nuolemista.

Vieläkin Piisku saattaa tosin näykkäistä Ronjaa, mutta aika harvoin kuitenkin.
Piisku kävi tapaamassa pientä poikapupua, toiveena olisi saada pieniä pitkäkorvia! Tämä selviää tuossa parin viikon päästä...

Agilityä koko viikonloppu

2009-04-19T10:49:00.004+03:00

Hyisen kylmässä ja kovassa, puuskaisessa viimassa kisattiin kevään ensimmäiset ulkokisat täällä Mikkelissä. Pelkäsin Buffyn juoksevan autoon, kun otan siltä takin pois, mutta sepä olikin todella innoissaan lähdössä kisaamaan! Buffy kulki lauantaina tosi hyvin ja oli oikein innolla mukana. Itse menin soheltamaan ensimmäisellä radalla -kyllä nimittäin harmittaa! Muistin ottaa koiran mukaan ja olla selvillä sen liikkeistä, mutta radan seuraaminen unohtui ja meinasin ohjata sen yhden esteen ohi, siitä ei sentään tullut kieltoa, mutta sitten ohjasin sen ihan suoraan putken väärään päähän.. Tästä siis hyl.

Toisella radalla olin jo paremmin kartalla ja Buffylla riitti edelleen intoa, nyt tiputti harmittavasti yhden riman ja loikkasi puomilta ennen kontaktia sivuun, tuloksena siis radalta 10 ja pari sekuntia yliaikaa. Minun on vissiin alettava treenaamaan kontakteja ihan alusta alkaen, otettava jokin ihan uusi käsky niille ja vaadittava sitä pysähtymään aina. Hyppäsi nimittäin kummallakin radalla puomilta kontaktin yli. Ja niin kuin aina ajattelin, että kyllä ne menee juoksemalla ja on sen koiran osattava mennä ne ilman käskyjä alas, mutta eipä se niin vain taida mennäkään.. No, onneksi olen viisaampi Siran kanssa, sitä olenkin aina vaatinut pysähtymään kontaktille, mutta täytyy ottaa siihen vielä käsky mukaan. Kunhan se Sira nyt ensin joskus tulee kotiin, että päästään treenaamaan! :) Kyllä sitä pientä on jo ihan ikävä, onneksi ei mene enää kauhean montaa viikkoa!

Sunnuntaina Buffy ei puolestaan ollut kartalla. Se haahuili ensimmäisellä radalla ihan omiaan, tuntui, ettei seurannut ohjaustani ollenkaan. Ja kaikki valmistelut ym teimme kuten edellisenäkin päivänä, että ei noista koirista oikein ota selvää.. Buffy sai kiellot kepeiltä, kun juoksi ohi (en ymmärrä miksi..) ja renkaalta, kun hyppäsi sen vierestä(!!). Ja tätä ei ole tapahtunut varmaan moneen vuoteen treeneissäkään.. Että silleen.

Toisella radalla Buffy ei enää haahuillut omiaan, mutta ei sillä kyllä ollut vauhtiakaan -oli ihan perästä vedettävä. Ratavirheitä ei tullut (kontaktivirhe A:lta oli lähellä ja keinun tuli hiipien, suunnitteli pois hyppäämistäkin), mutta aikaa sitäkin enemmän. Kun sattuu sille päälle, en voi tehdä radalla enää yhtään mitään saadakseni siihen vauhtia, mikään ei auta :/.

Pupumaista pääsiäistä!

2009-04-13T18:13:00.003+03:00

Tutustuin aivan uusiin harrastuksiin lauantaina, kun kävimme Pieksämäellä epävirallisessa kani- ja jyrsijänäyttelyssä. Aluksi meilä oli tarkoituksena Rikun kanssa mennä vain katselemaan pieniä söpöläisiä, kun kerrankin täällä päin Suomea järjestettiin jotain tällaista, mutta kun minulle selvisi, että ilmoittautuminen on vasta paikanpäällä, otin Piiskun mukaan. Siellä oli myös kanien estehyppykisat ja pitihän niihinkin mennä mukaan, vaikkei olla koskaan harjoiteltu yhdenkään esteen ylitystä!!

Piisku juoksee kotona todella vauhdilla ruuan perässä, joten kuvittelin saavani sen suorittamaan esteradan houkuttelemalla sitä herkuilla. Siitäpä paljastuikin aivan uusi puoli! Piisku nimittäin jännitti siellä, eikä välittänyt mitään edes banaanista, sen suuresta herkusta! Tutustuimme ennen varsinaista kilpailua lämmittelyesteisiin, eikä Piisku tietenkään tiennyt yhtään, mitä sen pitäisi tehdä. Muutaman kerran sitä kannustettuani ja houkuteltuani alkoi liikkua eteenpäin ja hypätä alimmalla olevan riman yli (ensin mentiin monta kertaa suoraan esteen läpi..). Varsinaisella radalla esteet olivat kuitenkin paljon korkeammalla, ja Piisku päätti mennä niiden ali tiputtaen rimat. Päästiin jopa kahden esteen ohi, sitten se päätti, että nyt tämä riittää ja kävi makaamaan. Turha sitä enää siinä tilanteessa yrittääkään saada liikkumaan mihinkään, kun hän päättää jäädä paikoilleen!

Kanien estehyppy on kyllä täysin erilaista kuin koirien agility. Vauhti ei siellä päätä huimaa, ja kanit näyttävät hyvin herkästi jättävän leikin kesken, eikä niitä saa millään liikkumaan jos päättävät jäädä paikoilleen. Tuollakin oli selvästi kokeneita kaneja, joita ei vain sillä hetkellä huvittanut hypätä, vain pari kania sai hypättyä koko radan eli kymmenen estettä. Ja kokoon suhteutettuna esteet olivat minusta tosi vaativia, ne olivat korkeita ja jotkin todella leveitä! Ja muut osallistujat olivat pieniä kääpiökaneja. Ihan kiva kokemus oli, mutta en usko että aletaan harjoittelemaan lajia, kun täällä ei ole mitään harrastusporukoita tai kisoja.

Näyttelyssä suurin osa kaneista oli pieniä hermeliinejä tai kääpiöitä. Oli siellä kuitenkin yksi belgianjätti, joka oli selvästi Piiskua isompi. Muut kanit olivat ilmeisesti kokeneita näyttelyissä kävijöitä, kun ne eivät näyttäneet jännittävän tilannetta. Piisku sen sijaan ei uskaltanut liikkua siellä lattialla lainkaan. Kun otin sen boksistaan valjaissa lattialle, se raukka seisoi jalkojani vasten ja pyysi syliin! Siis meidän Piisku, joka ei todellakaan tykkää olla sylissä! Se hyvä puoli jännittämisessä oli, että tuomari pystyi joten kuten tutkimaan sitä sylissään ja kääntämään selälleen, kotona meillä on melkoista taistelua kynsien leikkaukset yms. Piisku sai yllättävän hyvän arvostelun, esim. käsiteltävyydestä olisi pitänyt mielestäni tiputtaa enemmän pisteitä, nyt se sai saman verran pisteitä kuin lähes kaikki muutkin, vaikka ei todellakaan ollut sylissä yhtä nätisti. En ole perehtynyt yhtään kanien arvostelukriteereihin, mutta aika helposti näyttää pisteitä tulevan ja vaikka huomauttamista olisi, pisteet eivät tipu kuin yhdellä/osa-alue.

Tässä vielä Piiskun arvostelu

Yleiskunto 28/30 Lisää massaa
Turkki 18/20
Korvat 5/5
Silmät 5/5
Kynnet 4,5/5 Osassa leikkaamisen varaa (jäi pari leikkaamatta edellisillan taistelussa..)
Häntä/rasvarauhanen 4/5 Likainen
Hampaat 5/5
Tassut 4/5 Pinttymää ja huopaumaa
Käsiteltävyys 18/20 Jännittää
Yhteensä 91,5/100

Mutta täytyy sanoa, että kyllä kanit tutkitaan tarkkaan näyttelyssä! Joka ikinen kynsi katsotaan yksitellen ja käytetään aikaa pupun pyörittelemiseen ja arvostelemiseen, ihan eri meininki kuin koiranäyttelyissä. Ja minulle tuli yllätyksenä sekin, että melkein jokaisen lapussa luki, että tarvitsee lisää massaa. Siis pitääkö pupujen olla pulleita vai lihaskuntoako sillä tarkoitetaan, jäi vähän epäselväksi.. Eli kai sitä on sitten syötettävä enemmän. Piisku kyllä liikkuu tosi paljon, että on sitä varaa syöttääkin.

Pieksämäen kisat

2009-04-05T16:34:00.002+03:00

Voi että voikin olla voitto joskus lähellä!! Buffy teki A-radalla medi kolmosten koko päivän ainoan nollatuloksen ratavirheiden osalta, mutta hidasteli siihen malliin että keräsi 5,29 yliaikaa. Sen ei olisi tarvinnut päästä maaliin kuin vaivaiset puoli sekuntia aikaisemmin niin olisimme voittaneet! Täytyy sanoa, että "hieman" harmittaa! Ja kun meillä olisi todellakin ollut mahdollisuus kiriä aikaa, jopa ihanneaikaan olisi ollut mahdollisuus, jos Buffy olisi juossut alusta alkaen. Teki jo tavaksi muodostuneen juttunsa, eli hölkytteli rauhassa ensimmäiset esteet ja heräsi vasta puolenvälin paikkeilla. Ja niin kuin taas herättelin ja innostin sitä ennen rataa, en enää tiedä mitä pitäisi tehdä, että saisin tuon koiran juoksemaan! Toinen paikka, missä olisimme saaneet ajasta useamman sekunnin pois oli keinu. Buffy ryömi sen todella hitaasti. Edellisviikon treeneissä säikähti rämähtävää keinua ja vaikka tämän viikon treeneissä ei ollut mitään ongelmia se pelkää näköjään vieläkin. Tosi kiva juttu...

Toisella radalla Buffy oli ihan hassu, mua alkoi ihan naurattaa sen sekoilu. Sai nyt hyvin vauhtia alusta alkaen kun rata alkoi suorassa linjassa olevilla hypyllä ja puomilla. Tällä radalla ongelmaksemme muodostuivat putket(!) ja vielä edellistä rataa pahemmin keinu. Buffy oli aika pitkään 90 asteen kulmassa olevassa putkessa ja olin ihan varma, että tulee oikeasta päästä ulos, mutta ei, juoksi perääni ja teki saman vielä toistamiseen. Tästä siis kaksi kieltoa. Seuraavana olikin keinu, joka pelotti nyt ihan hirveästi, siihen malliin, että siltä oli ihan pakko hypätä pois. Tästä siis kolmas kielto ja näin ollen hylky. Meni kyllä keinun jotenkin, mutta ryömi todella hitaasti ja alhaalla ja hyppäsi lopussakin sivuun. Olisi pitänyt ottaa se uudelleen eikä vain jatkaa matkaa.. No jatkettiinpa kuitenkin ja kohta tuli taas putki vastaan. Tämän putken Buffy päättikin kiertää ulkokautta. Ihan uskomattomia juttuja keksi tällä kertaa, ei noihin voi oikein varautua, kun eivät olleet yhtään Buffyn tapaisia. No, pääasia että koiralla on kivaa, eipä niistä tuloksista niin väliä..

Siitä olen iloinen, että kepit menivät kummallakin radalla hyvin ja ihan vauhdikkaasti. Seuraavat kisat, neljä starttia viikonlopun aikana, ovat Mikkelissä Lähemäen kentällä kahden viikon päästä.

Buffy kisailemassa

2009-04-01T18:07:00.002+03:00

Startattiin uusi kisavuosi 14.2. Varkaudessa. Ensimmäinen fiilis oli, että hyvin meni, mutta kun tuloksia katsoo niin eihän se mennyt yhtään hyvin.. Pitää oppia vaatimaan itseltään enemmän ja kisaamaan tosissaan, virheitä ei saisi tulla! Nytkin tulleet virheet olivat omia, tyhmiä mokiani. Olin vain niin iloinen, kun Buffy juoksi, mutta kyllä se aika vain pääsee ylittymään pahasti kun annan sen kierrellä ja kaarrella yms.

Lauantaina yritetään taas, tällä kertaa Pieksämäellä. Toivottavasti tulisi vähän parempia tuloksia.

Siralle neljä pentua!

2009-04-01T17:51:00.003+03:00

Sira synnytti torstai-iltana 26.3. neljä ruskeaa tyttöä! Kaikki on mennyt kuulemma hyvin ja Sira hoitaa pentujaan ahkerasti. Tulivat vauvat sitten isäänsä :)

Uusi perheenjäsen

2009-03-16T19:21:00.008+02:00

Meidän lauma kasvoi perjantai-iltana, kun haimme Jyväskylästä Piisku-pupun. Se on todellinen Persoona ja melkoinen ilmestys niin ulkomuotonsa kuin luonteensa puolesta! Piisku on 1,5-vuotias kanineiti, kokoa on suurinpiirtein saman verran kuin Siralla, itse asiassa painoa hiukan enemmänkin, 5,5kg! Piisku on aivan uskomaton kani, olen täysin myyty sille jo nyt, vaikka olemme tunteneet vasta muutaman päivän ajan! Luonteeltaan Piisku on todella rohkea, jopa röyhkeä, utelias, vilkas ja kiltti. Sen vahvasta ja ystävällisestä luonteesta näkee, että on saanut elää hyvissä oloissa. Piisku nauttii silityksistä ja kun malttaa, jää paikoilleen makaamaan niin kauan kuin sitä jaksaa silittää. Se syö aivan mahdottomasti ja on ihan hulluna ruokaan. Olisiko oppinut edellisessä kodissaan, että jääkaapista voi saada ruokaa(?), meillä ainakin se tulee herkästi katsomaan, kun kaapin oven aukaisee :).

Piisku ei tule lainkaan toimeen meidän Ronja-pupun kanssa, jos saa mahdollisuuden niin hyökkää varoittamatta suu auki kimppuun :(. Ja Ronja -raukka juoksee karkuun. Toivottavasti oppisivat tulemaan toimeen niin, että voisivat jaloitella yhtä aikaa, samaan häkkiin en enää edes unelmoi niitä laittavani. Mutta tutustutan niitä joka päivä enkä anna tuon jättiläisen kiusata meidän pappaa!

Koirista Piisku ei välitä mitään, edellisessäkin kodissa taisi olla koira. Koiratkaan eivät välitä siitä, Buffy murisee kun Piisku menee lähelle ja Sira käy välillä nätisti haistelemassa. Piisku vissiin yrittää kehitellä ystävyyttä Siran kanssa, se pompotteli eilen Siran ympärillä ja muutenkin hakeutuu sen seuraan =). Harmi kun Sira lähtee tällä viikolla Kouvolaan ja ystävystyminen jää kesken, toivottavasti muistavat toisensa vielä sitten kun se tulee takaisin.

Piisku on tutustunut tosi reippaasti uuteen kotiinsa. Tässä merkkaillaan boksia, joka toimii Ronjan "makuuhuoneena".

Kuvia

2009-03-10T18:32:00.005+02:00

Tässä kuva Sirasta, kun astutuksesta kaksi viikkoa eli maha ei vielä kasvanut (kuvista näkee miten Sira "rakastaa" kuvattavana oloa..)

Tässä tämänpäiväisiä otoksia, eli 44 vrk astutuksesta. Maha on "hieman" kasvanut =)

Hyvin meillä jaksellaan mahan kanssa, ihan kuin Sira olisi vähän rauhoittunut. Nukkuu ja lepäilee tavallista enemmän eikä ole koko ajan riehumassa :). Normaalisti lenkkeillään ja liikutaan.

Siralle tulossa pentuja!

2009-03-02T18:47:00.005+02:00

Tänään käytiin ultrassa ja lääkäri näki varmasti ainakin neljä pikkuista! Kovin olivat kuulemma liikkuvaisia ja jo aika isoja. Olinhan minäkin siellä katsomassa, mutta ei siitä monitorista kyllä saa selvää jos ei ole alan koulutusta! Sira otti tutkimuksen rauhallisesti, makasi pöydällä selällään häntä koipien välissä, kun vähän jännitti. Hienosti meni eikä Sira tuolla lääkärillä tarvitse minkäänlaisia kuonokoppavirityksiä, kun lääkäri ja hoitajat juttelevat ja moikkaavat koiraa ennen siihen kajoamista (vrt. silmätutkimus), kysyvät kyllä tarvitseeko varoa kun tämän rodun edustajat kuulemma usein ovat vähän ärhäköitä lääkärillä. Sira ei onneksi :)

Ohjeiksi saatiin paljon liikuntaa ja ruokaa, eikä Sira ollut vielä liian lihava, pitää vain vahtia ettei ala kasvattamaan läskiä kylkiluiden päälle kovin. Se on nimittäin jo pyöristynyt aika mukavasti, kyllä jännitti jos pentuja ei olisikaan ollut vaikka mahanympärystä on tullut =)

Hiihtoloman viettoa

2009-02-27T17:17:00.003+02:00

Eläimet pääsivät mummon luo hiihtoloman viettoon, kun lähdimme Rikun kanssa pitkästä aikaa lomailemaan Helsinkiin. Hyvin olivat kuulemma viihtyneet, eivät olleet tehneet pahojaan työpäivienkään aikana. Oli mummokin huomannut, miten hullu Buffy on nykyään ruuan perään =)! Ei muuta tee kuin vahtisi ruokapussiaan ja jos keittiön pöydälle unohtuu leipää tai muuta syötävää, ne on varmasti syöty parempiin suihin kotiin tullessa. Sirakaan ei ollut riehunut liiemmin, ihan rauhallisesti olivat olleet. Ronja-pupu ei ollut paljoa tullut häkistään pois, minkä kyllä arvasinkin. Onneksi selvisi lomailustaan vieraammassa paikassa hyvin, kun ei voi tietää jos tällainen muutos olisi mitenkin paljon järkyttänyt meidän vanhusta. Kotona kyllä lähti heti liikkeelle tutkimaan tuttuja paikkoja, koirat sen sijaan nukahtivat melkein saman tien sohvalle =). Lähdimme reissuun maanantaina ja tulimme torstaina kotiin, eli ihan mukavasti saivat koiratkin meistä lomaa :). Kävimme Rikun kanssa Serenassa pulikoimassa, Korkeasaaressa ihastelemassa eläimiä, Luonnontieteellisessä museossa ihmettelemässä mm. täytettyjä eläimiä ja luita sekä kaupungilla shoppailemassa. Oli oikein kiva reissu pitkästä aikaa. Ei nähty yhtään citykania, vaikka niitä kuulemma pyörii siellä ihan älyttömästi, eipä kyllä etsittykään edes jälkiä kun oltiin koko ajan menossa.

Sira on pyöristynyt aika paljon. Vien sen maanantaina ultraan, toivottavasti näkyy pentuja. Nyt jänskättää!!

Harrastuskuulumisia

2009-02-08T18:15:00.004+02:00

Buffyn kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä nyt kerran viikossa, Sira on siis vauvalomalla ja se raukka joutuu olemaan yksin kotona treenien ajan, kun en viitsi kiusata ja huudattaa sitä ottamalla mukaan katsomaan.. Sira kun ei voi katsoa muiden menoa hiljaa, vaan haluaisi ehdottomasti itse esteille, niin parempi sen on odottaa kotona. Ehkä sen kanssa voisi vielä mennä esteillä (astutuksesta kaksi viikkoa), mutta en halua ottaa minkäänlaisia riskejä, että mahdollisille vauveleille tapahtuisi jotain, Sira kun ei osaa mennä rauhallisesti, vaan se menee aina ihan täysillä niin riski esim. tippua esteeltä on aina olemassa.. Samoin koirapuistoilu on nyt tauolla, ettei vain sattuisi mitään tai saisi sieltä mahdollisesti mitään pöpöjä. Mutta lenkkeillään normaalisti ja käyn toisinaan juoksuttamassa koiria vapaina jäällä tai metsässä.

Buffy toistamiseen Vuoden agilitypinseri -kisan kakkonen!!

Sääntömuutoksen ansiosta olimme kisassa vahvoilla tänäkin vuonna, vaikkei nollia ropisemalla tullutkaan. Ennen kisassa huomioitiin vain 0-tulokset, mutta nyt laskuihin otettiin koiran 15 parasta tulosta. Tämä tietysti kannustaa meitä kisaamaan ahkerasti tänäkin vuonna! Varkauteen ei nyt menty, mutta kisavuosi olisi tarkoitus aloittaa kuukauden päästä Lappeenrannassa tai siitä viikon päästä Varkaudessa, katsellaan. Treeneissä on ollut koko alkuvuoden ajan kivaa niin mulla kuin koirallakin. Buffy on kulkenut tosi kivasti ja se osaa monia juttuja, mutta olisi sen kyllä osattava enemmän ottaen huomioon, että ollaan harrastettu lajia jo kuusi vuotta. Välissä tietty Buffyn vauvaloma ja pitkät talvi- ja kesätauot alkuvuosina, mutta kuitenkin.. Eikä omakaan osaaminen vastaa mitenkään sitä, että ollaan 6 vuotta harjoiteltu.. :/ Ehkä syynä on sekin, että agility on mulle yhä edelleen vain harrastus ilman suurempia tavoitteita (vaikka tietty jonkinlaisia tavoitteita mulla nyt Siran kanssa onkin..).

Kuulumisia

2009-02-01T17:38:00.003+02:00

Siran polvet tutkittu terveiksi =).
Sira astutettu, pentuja toivottavasti tiedossa Tojahin kenneliin maaliskuun lopussa.
Sira ehti tässä vähän aikaa sitten sairastamaan yskän. Ei onneksi kestänyt kuin muutaman päivän, pari päivää kakisteli ihan kunnolla, mutta ihan kotihoidolla meni ohi, eikä ole tarttunut Buffyyn.

Nyt on sitten saapunut kunnon talvi pakkasineen. Ihanaa kun on lunta, mutta lämpötila saisi olla aina siinä muutamassa pakkasasteessa. Me ei nimittäin pystytä lenkkeilemään kovilla pakkasilla, koirat alkavat nostelemaan tassujaan kun lämpötila tippuu yli kymmeneen pakkasasteeseen ja -15'C alkavat jähmettyä jo pissilenkilläkin. Siinä on sitten keksimistä mitä tekisi sisällä koirien kanssa, ettei toisten päivä menisi ihan vain sohvalla maaten. Tai Sira kyllä tulee pyytämään leikkiin tai riehuu itsekseen leluillaan, mutta Buffy ei paljoa touhua jos sille ei keksi tekemistä, vissiin vanhuus alkaa iskeä ;). Itse asiassa se täyttää huomenna 7 vuotta, mutta eihän se ole vielä pienelle pinserille onneksi paljoa.

Meillä on nyt kovasti hakusessa uusi pupu, että saisi Ronja vielä kaverin vanhoilla päivillään. Eli jos jollakin on tietoa isokokoisesta tyttökanista, ei kun tietoa tännepäin, kiitos. Kääpiökaneja tuntuu olevan joka paikka pullollaan, mutta en halua sellaista, vaan kokoa on oltava vähintään saman verran kuin Ronjalla (3kg), mieluummin enemmän. Jättikanista olen haaveillut jo vuosia, mutta saas nähdä..

Kevään suunnitelmista

2009-01-17T21:01:00.003+02:00

Olin suunnitellut kisaavani Siran kanssa nyt keväällä kaikki lähiseudun kisat, mutta meidän suunnitelmat menivätkin täysin uusiksi, kun Sira jääkin nyt samantien mammalomalle! Sillä on nyt juoksut meneillään ja vien sen ensi viikonloppuna kasvattajalleen ja lähtevät siitä tapaamaan sulhasehdokasta =)! Toivotaan että kaikki menee hyvin ja Sira saa monta tervettä vauvaa! Me jatketaan treenaamista ja aloitetaan kisaaminen sitten joskus loppukeväällä, kun Sira on saanut vauvat maailmalle.

Tämä tarkoittaa sitä, että kisaan Buffyn kanssa nyt keväällä. En usko että ihan kaikkia kisoja käydään, riippuu ihan Buffyn innosta ja vauhdista, ihan mukavasti on kulkenut treeneissä, mutta kolmosluokan kisoissa ei riitä "ihan mukavasti" meneminen.. Mutta katsellaan. Vuoden ensimmäiset kisat olisivat helmikuussa Varkaudessa, pitää katsella säätiedotuksia lupaileeko pakkasta vai lauhaa että lähdetäänkö palelemaan vai odotellaanko keväisempiä kisasäitä.

Lauma pieneni jälleen

2009-01-17T20:46:00.003+02:00

Nyt oli vanhan Ville-rotan vuoro. Se jaksoi elää 2v8kk, yllättävän pitkään, lähes vuoden veljensä Napin kuoleman jälkeen. Ville vanheni ja tuli raihnaiseksi pikkuhiljaa viimeisen reilun vuoden ajan, ja lopulta kuolema oli jo helpotus. Ville jää ikuisesti mieleemme huippuystävällisenä ja kilttinä rottana, joka ei pelännyt ketään eikä mitään, se oli todellinen symppis, joka valloitti sydämemme. Koirat tosin eivät niin rakastaneet Villeä kun siihen ei saanut koskea ja Sira joutui häkkiin Villen jaloittelun ajaksi, mutta toihan se koirillekin jotain jännittävää elämään, kun saivat seurata pienen otuksen touhuja :). Tähän päättyi yksi ajanjakso elämässämme, uusia rottia ei ole ainakaan nyt suunnitelmissa, mutta tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää.

Sen sijaan uusi kani on hakusessa, olen menettänyt sydämeni täysin näille ihanille pitkäkorville ja sellainen olisi saatava Ronjan kaveriksi! Kiirettä ei tosin ole, rauhassa etsiskellään sitä juuri meille sopivaa pupua. (Toivottavasti haku ei kestä kahta vuotta niinkuin aikanaan Siran meille tulo.. =) )

Surullisia uutisia

2008-12-26T15:35:00.008+02:00

Meidän Nilla-kani kuoli yllättäen viime yönä :´(. Se lepäsi rauhassa kuusen alla ja olin menossa hakemaan sitä sieltä häkkiinsä, kun alkoi yht´äkkiä kouristelemaan. Koirat olivat tietysti ihan ihmeissään mikä sille tuli ja yritin hätistellä niitä pois siitä häiritsemastä, itse tiesin heti että nyt oli tullut Nillan aika.. Sen sydän jaksoi lyödä 7 vuotta ja 4 kuukautta, mikä on jo ihan kunnioitettava ikä "pienelle" pupulle. Saa nähdä miten Ronja selviää veljensä menetyksestä ja kuinka kauan sillä vielä riittää elinaikaa.

Olin toivonutkin, että kun pupujen aika tulee, ne kuolisivat yllättäen ilman pitkiä kärsimyksiä tai vanhuuden vaivoja. Nyt Nillalle kävi juuri niin. Siitä ei huomannut mitenkään sen korkeaa ikää, vähän laihemmaksi / luisevammaksi vain oli tullut iän myötä. Mutta vasta edellisenä iltana oli uteliaana tutkinut joulukuusta ja pomppinut muutamia pieniä riemuloikkia.

Tässä viimeiseksi jäänyt kuva Nillasta vajaa parin viikon takaa..

Lepää rauhassa meidän "pikku äkäpussi". Kauan, päivälleen 7v3kk olit ihastuttamassa ja välillä vihastuttamassa elämäämme..

Kuulumisia

2008-12-25T18:56:00.010+02:00

Eipä ole tullut taas aikoihin kirjoiteltua kuulumisia... Meille ei kyllä ihmeitä kuulu, säännöllisesti kerran viikossa olemme käyneet agitreeneissä, paitsi nyt näyttää tulevan taukoa kun Siralla pitäisi alkaa juoksut minä hetkenä hyvänsä.

Sira oppi muuten vihdoinkin renkaan =)!! En edes ehtinyt ottaa mitään vippaskonsteja käyttöön, ihan renkaan taakse jättämällä ja namin kanssa renkaan toiselta puolelta kutsumalla sain sen opetettua niin, että osaa jo itse hakeutua renkaalle! Ei se sitten tarvinnutkaan tuhansia toistoja, oppi ihan yllättäen ihmeen helpolla! Pikkuisen olin innoissani, kun uskaltauduin kokeilemaan renkaalle lähettämistä ja se meni =)! Kepeille lähettämistäkin on harjoiteltu ja Sira oppii menemään aina vain vaikeammista keppikulmista oikein sisään.

Buffy on ollut parin viime viikon treeneissä tosi täynnä intoa ja vauhtia! Kuitenkin eron Siran menoon huomaa, Buffyä on paljon raskaampi ohjata kun se ei irtoa esteille kuten Sira. Mutta pääasia että koira nauttii! Ei meillä Buffyn kanssa ole enää minkäänlaisia tavoitteita urallamme, kunhan omaksi iloksemme treenailemme ja välillä kisailemme.

Koirapuistossakin olemme käyneet. Välillä siellä on vauhtia, välillä pikavisiitti riittää jos ei ole kivoja kavereita..

Nyt olemme viettäneet joulua rauhassa koirien haistellessa jouluruokien tuoksuja. Taidan olla aika ilkeä, kun en niille mitään erikoisherkkuja anna, mutta Siran maha ei kestä kuin lähinnä omia ruokiaan enkä sitten viitsi antaa vain Buffylle herkkuja.

Rauhallista Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2009!

Siran kisaura startattu!

2008-11-16T17:08:00.003+02:00

Sira täytti lokakuun lopussa virallisiin agilitykisoihin vaadittavat 18 kuukautta, ja pitihän meidän lähteä kisaamaan heti kun mahdollista! Siitäkin huolimatta, että sitä ei voi vielä pitää ihan kisavalmiina: rengas ei onnistu vielä lainkaan (kutsumalla hyppää renkaan läpi, muuten aina sivusta tai ali, nyt aion alkaa harjoittelemaan kelmutetulla renkaalla), ei vielä oikein osaa itse hakeutua esteille, vaan vaatii todella selvän näyttämisen ja siitäkin huolimatta kiertää helposti esteen (itse pitää harjoitella kauempaa ohjaamista, kun se selvästi vaatii pidempää välimatkaa), kepeille tarvitaan vielä varmuutta, kun ohittelee keskellä helposti välejä ja lisäksi se varastaa herkästi lähdössä. Mutta eipä meillä oikeastaan muita suurempia ongelmia ole, kaikki muut esteet sujuvat hienosti (ei pitäisi sanoa mitään, kun ehtii se vielä niitä ongelmia kehittää ;) ) mutta kyllä tässä on aikaa treenata seuraaviin kisoihin, jotka ovat helmikuussa.

Kuinkas meidän ekat kisat sitten menivätkään.. Minua jännitti etukäteen ihan hirveästi, kun Sira ei ole aina ihan kuulolla ja nuori koira saattaa uudessa tilanteessa keksiä mitä tahansa. Pelkoni oli täysin turha, Sira meni hienosti ja aivan yllätti minut positiivisesti! Ei edes yrittänyt varastaa lähdössä (en kyllä antanut mahdollisuuttakaan, kun katsoin sitä tiukasti koko ajan). Menin vain ilmeisesti liian lähelle toista estettä, kun ei hypännyt sitä, vaan tuli luokseni pyörimään (ja varmasti näytin selkeästi esteelle -tämä on juuri sen kokemattomuutta ja esteille hakeutumattomuutta). Tästä siis tuli ensimmäinen kielto. Pujottelu oli suorassa linjassa pituuden jälkeen, joten jarrutin ja linjasin sitä hieman, mutta en mennyt kepeille säheltämään, vaan annoin Siran hakea ne itse. Se meni kepit todella upeasti ja vauhdilla, katsomosta kuului vain kohahdus =D. Kontaktit menivät varmasti, treeneissä pysähdymme aina kontaktille syömään namia, mutta nyt en pysäyttänyt Siraa, vaan jatkoimme vauhdilla matkaa. Puomille mennessä Siralla oli liian kova vauhti ja olisiko tullut vähän vinosti, kun "putosi" nousussa, tästä siis toinen kielto. Kolmas ja siis hylkäyksen aiheuttama kielto tuli viimeiseltä esteeltä, minkä Sira kiersi, vaikka niin yritin ohjata sen suoraan esteelle (juoksin aivan esteen vierestä, vaikka Sira vaatii välimatkaa). En ollut lainkaan pettynyt hylkyyn, koska se kulki niin hyvin ja paljon odotettua paremmin. Ja miten suuri onni meillä oli, ettei rengasta ollut radalla. Itse asiassa se oli aluksi, mutta se vaihdettiin hyppyyn ennen kisan alkua.

Toiselle radalle lähdin jo huomattavasti rauhallisemmin mielin. Siinä oli samat esteet kuin A-radallakin ja muutenkin saman tyylinen, vaikka tuomari olikin eri. Nyt kepit eivät sujuneet yhtä hyvin kuin edellisellä radalla, Sira tuli niille aivan liian kovaa, enkä tajunnut jarrutella vauhtia. Aloitti oikein, mutta meni heti seuraavan välin ohi, mistä virhe. Aikaa tuhrautui myös siihen, kun jätti viimeisen välin suorittamatta. Siinä sitten itse hävitin koiran johonkin ja saimme kiellon, kun pyörimme ennen pituutta. Loppurata meni todella hienosti: Sira antoi hienosti leikata takana (jopa pussille!), en olisi ehtinyt valssailla tai olisin turhaan jarruttanut Siraa. Se eteni hienosti ja muistin pitää etäisyyttä hypyille, joten turhia kieltoja ei nyt tullut. Aika oli tosi tiukka, alittikohan yksikään sitä.. Meillä aika olisi riittänyt ilman sähläystä kepeillä ja niiden jälkeen ennen pituutta. Tuloksena 15,65 (10+aikavirhe 5,65), sijoitus 4.

Buffyn leikkaus

2008-11-02T17:23:00.005+02:00

Buffy siis leikattiin vajaa pari viikkoa sitten. Pelkäsin ihan kamalasti leikkausta edeltävänä iltana, mitä jos jotain sattuisi, mutta onneksi kaikki meni oikein hyvin. Buffy ei voinut pahoin tms. rauhoituspiikin saatuaan, vaan nukahti syliini. Kun menin sitten hakemaan sitä muutaman tunnin kuluttua, oli jo kuulemma noussut istumaan ja yrittänyt lähteä ovelle ja olivat sitten joutuneet antamaan sille lisää rauhoitusainetta, että päästäisiin turvallisesti kotiin asti =).

Kun kannoin Buffyn autosta sisälle kotiin, se oli vielä ihan reporankana ja kirjaimellisesti kieli poskella, mutta alkoi kuitenkin heiluttamaan häntää. Selvästi oli mielissään kotiin pääsystä ja fyysisestä väsymyksestä huolimatta ymmärsi, missä oltiin =). Siran reaktio yllätti, se nimittäin selvästi pelkäsi Buffya, vaikka tämä ei murissut tms., ilmeisesti lääkärin hajut pelottivat toista. Sira väisti Buffya useamman päivän ajan, eikä minun siis tarvinnut miettiä, miten saan pidettyä Siran erossa Buffyn haavasta, ei todellakaan yrittänyt päästä edes haistelemaan sitä.

Leikkauspäivä oli aika hirveä: Buffy ei malttanut levätä kauaa kotiin päästyämme, vaan alkoi vaeltelemaan ja valittamaan. Jäi koko ajan johonkin jumiin kaulurinsa kanssa, ennen kuin oppi peruuttamaan tai kääntämään päätään. Se ei osannut yhtään rauhoittua aloilleen, vaan valitti ihan koko ajan ennen kuin pyysin sen viereeni sohvalle ja silittelin ja rapsuttelin sitä. Siitä olin ihmeissäni, että se ei hoiperrellut yhtään, vaan käveli lähes normaalisti heti kun nousi jaloilleen. Kun Minttu aikoinaan oli nukutettu, sillä ei nimittäin jalat oikein totelleet vaan hoiperteli aluksi, samoin kanit lähtivät leikkauksensa jälkeen hoiperrellen liikkeelle. Buffylla oli kyllä ihan selvästi todella huono olo leikkauksen jälkeen. Paitsi että se valitti, se myös tärisi lähes koko ajan. Kannoin sen ulos tarpeilleen, kun ei suostunut tekemään sisälle sanomalehden päälle, enkä todellakaan voinut päästää sitä niin heikkona portaisiin. Teki tarpeensa nolon näköisenä lähinnä ovea olevalle nurmikolle (olen opettanut sen tekemään tarpeensa vain pusikoihin, ei nurmikolle), joten hätä sillä ainakin oli ollut. Leikkauspäivä meni siis lähinnä koiran vieressä maaten ja sitä rauhoitellen.

Seuraavana aamuna Buffy oli jo oma iloinen itsensä. Se tuli minua vastaan häntä iloisesti heiluen -ilman kauluria. Laitoin saman tien kaulurin tiukemmalla, eikä enää sen jälkeen saanutkaan sitä pois. Onneksi ei ollut nuollut sidettään! Siteen poistin siltä, kun leikkauksesta oli kulunut kolme päivää ja haava näytti ihan hyvältä, ei yhtään niin pahalta kuin olin pelännyt. Buffy toipui oikein hyvin ja tottui nopeasti kauluriinsa, saihan se aina namin kun laitoin sen sille ulkoilun/syömisen jälkeen.

Kun leikkauksesta oli kulunut kymmenen päivää, kävimme tikkienpoistossa. Seuraavana aamuna haava oli märkinyt vähän yhdestä kohtaa, vaikka Buffylla olikin ollut koko ajan kauluri. Putsailin haavaa ja se näyttää jo hyvältä, emmekä tarvinneet antibioottikuuria, vaikka kävin varmuuden vuoksi hakemassa reseptin, viikonloppu kun oli tulossa. Vielä tänäänkin olen pitäny Buffylla kauluria, että haava paranee varmasti ihan täydellisesti. Mutta oikein hyvät kokemukset jäi operaatiosta ja erittäin ystävällistä palvelua eläinklinikalta, jatko näyttää vaikuttaako sterilointi jotenkin Buffyn luonteeseen tms.

Sira silmätarkastuksessa

2008-11-02T16:22:00.003+02:00

Kävimme Siran kanssa pari viikkoa sitten virallisessa silmätarkastuksessa mikkeliläisessä eläintarvikeliikkeessä, johon oli kutsuttu ulkopaikkakuntalainen eläinlääkäri tarkastamaan koirien silmiä. Huomasin siinä vuoroa odotellessamme (aikamme piti olla klo 11.10, mutta pääsimme sisään vasta vähän vaille 12..) ilmapiirin olevan jotenkin kireä ja lääkäriä kohtaan oli selvästi aistittavissa ärtymystä. Sainkin sitten kuulla, että lääkäri oli aloittanut tarkastukset puoli tuntia myöhässä ja lisäksi oli todella hidas, olivat kuulemma tehneet aikataulun tavallista väljemmäksi, mutta tästä huolimatta ajat olivat lähes tunnin myöhässä jo nyt aamupäivällä! No ei siinä mitään, me Siran kanssa kiltisti odoteltiin, jos olisin pitkän odotusajan tiennyt, olisin jättänyt sen autoon, kun stressaantui selvästi hälinästä ahtaassa kaupassa.

Lopulta meidän vuoromme koitti ja huomasin heti ell:n olevan jotenkin tympääntynyt, olisiko hän aistinut yleisen itseensä kohdistuvan ärtymyksen vai oliko hänellä vain muuten huono päivä, mutta me ainakin saimme todella huonoa palvelua. Sirahan arastelee miehiä muutenkin, nykyisin jo antaa näyttelyissä tuomarin tutkia itsensä ihan hyvin, kunhan olen sen tukena ja pidän siitä kiinni. No nyt Sira säikähti kun iso mies tuli mitään sanomatta jonkin oudon laitteen (sirunlukija) kanssa heilumaan sen kaulan ja pään ympärille. Ja vielä kun laite ei lukenut sirua eli hän todella joutui huitomaan siinä pitkään, niin toinenhan oli jo ihan paniikissa ja rimpuili ja yritti näykkäistäkin lääkäriä. Mies otti sitten kankaisen kuonokopan ja yritti väkisin saada laitettua sitä rimpuilevan Siran päähän. Hän ilmeisesti hermostui kun eihän siitä mitään tullut ja otti todella kovaa Siraa niskasta kiinni ja väänsi! Siinä vaiheessa menin jo itsekin ihan paniikkiin, kun hän ei todellakaan vain pitänyt sitä niskasta kiinni vaan repi kovaa kaksi kertaa Siran pään kokoisella nyrkillään. Huusin, että hän päästäisi irti ja ettei se noin ainakaan onnistu, ell ei päästänyt ja niin yritin repiä hänen nyrkkinsä irti Siran niskasta ja lopulta pitkien kynsieni avulla siinä onnistuinkin. Olin kyllä todella järkyttynyt tapauksesta ja varmaankin ihan shokissa, kun yritin olla siinä aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan, vaikka mieli olisi tehnyt lähteä saman tien sieltä pois! Olin kuitenkin jo maksanut tarkastuksesta ja niitä ei kamalan usein järjestetä täällä päin, joten pakko oli jäädä.. Sain itse laitettua suht helposti kuonokopan Siralle, kunhan oli hieman rauhoittunut, eikä ukko ollut siinä häsläämässä. Itse silmien tarkastus sujui sitten ihan ok, kun pidin siitä kiinni ja rauhoittelin.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että oli ihan järkyttävä kokemus! En ymmärrä, miten vanhemmalla eläinlääkärillä ei ollut minkäänlaista ammattitaitoa toimia vähän "hankalamman" asiakkaan kanssa, luulisi hänen nyt nähneen urallansa kaikenlaista ja tietävän, kuinka pelkääviä koiria käsitellään! Hän ei edes yrittänyt ottaa koiraan missään vaiheessa minkäänlaista kontaktia tai osoittanut huomiota, sen olisi ilmeisesti pitänyt vain seistä liikkumattomana paikoillaan, oli kyllä niin liukuhihna-meininki. Sillä miehellä ei joko ole koiria tai sitten ne elävät kyllä tiukan fyysisen kurin alla..

Siitä olen varma, etten käänny tämän kyseisen eläinlääkärin puoleen enää koskaan, vaikka tuskin tarvitsisikaan kun ei onneksi toimi Mikkelissä. Toivon vain todella, ettei Sira saanut tästä entistä syvempiä traumoja miehiä kohtaan, niin hyvin kun meillä oli jo asian suhteen mennyt...

Ainiin ja tarkastuksen tuloksiin.. Siralla terveet silmät, tosin pigmenttiä kummankin silmän etukapseleissa (mitä sitten tarkoittaakaan..).

Iloisia kisakuulumisia -ja vähän muutakin

2008-10-12T18:52:00.005+03:00

Edellisen kerran kuulumisia kertoessani mietin, jos Buffy vaikka tällä kertaa juoksisi kisoissa.. Ja niin se sitten juoksikin =)!! Liikkui lauantaina tosi hyvin, ensimmäisessä kisassa ei vielä niin hyvin kuin toisessa, josta tuli ensimmäinen puhdas nollatulos puoleen vuoteen!
A-kisassakin olisi varmaankin päässyt ihanneaikaan ilman yhtä suurempaa kaarrosta putkesta tullessa ja yhtä läheltä-piti-kieltoa kun meinasi tulla muurin ohi, mutta olin todella tyytyväinen tulokseen kun ylitimme ihanneajan vain 2,30 viimeaikaisten lähemmäs kymmenen sekunnin sijaan.

B-radalla olin aivan ihmeissäni Buffyn vauhdista, en meinannut perässä pysyä ja meinasin ihan häkeltyä kun sillä ei ole ollut tosiaan puoleen vuoteen tuollaista vauhtia päällä kisoissa. Ohjasin sitä mielestäni tosi huonosti, mutta Buffy kulki kuin ajatuksen voimalla ja meni tosi hyvin oikeille esteille pienillä kaarroksilla! Jopa kepit menivät kummallakin radalla tosi hyvin, vaikka olivatkin ihan radan alkupäässä ja keppikulmat eivät olleet mitään helpoimpia.

Sunnuntaina en itse jostain syystä päässyt oikeaan kisafiilikseen tai oikeastaan se meni ensimmäisellä radalla kun luulin meidän saaneen hylyn heti lähdössä kun Buffy lähti hakemaan leluaan ennen radalle lähtöä. Olisihan se pitänyt tietää, ettei siitä mitään hylkyä tule kun ei oltu vielä ylitetty lähtölinjaa, mutta jotenkin vain kuvittelin, että jos lähtöalueelle on jo tullut siitä ei saa enää poistua kehän ulkopuolelle.. Niin eli oma fiilis meni siinä ja yleensäkin vaikka pitäisi hylyn jälkeenkin vetää vielä ihan täysillä ja hyvällä fiiliksellä loppuun saakka, en voi sille mitään, että intoni loppuu siihen, enkä jaksa enää sen jälkeen yrittää kaikkeani. Ei sen puoleen, Buffy ei kulkenut nyt niin hyvin kuin edellisenä päivänä, mutta ehkä se olisi kulkenut, jos olisin jaksanut innostaa sitä enemmän? Kuka tietää, mutta se on varmaa, että hylky oli täysin omaa syytäni kun en jaksanut ohjata sitä kunnolla radan loppuun saakka niin pääsi sitten hyppäämään toiseksi viimeisen esteen väärältä puolelta (siihen saakka puhdas rata). Eipä aika olisi kyllä riittänyt, mutta olisihan se aina mielenkiintoista tietää.

Päivän toinenkaan kisa ei mennyt putkeen, vauhtia oli kyllä vähän enemmän mitä meillä viimeaikoina ollut, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisenä päivänä. Tälläkin kertaa hylky oli oma mokani (eiköhän se ole sitä agilityssä lähes aina..), en linjannut Buffya hyvin pituudelle, jolloin se tuli esteelle aivan liian vinosti ja hyppäsi ohjauskeppien välistä. Ei korjattu virhettä, joten tästä hylky. Muita virheitä ei tainnut tälläkään radalla olla, kepitkin menivät hienosti jokaisella viikonlopun radalla :)

Mutta oikein hyvillä mielin jäädään nyt pitkälle kisatauolle. Ainiin tietysti vielä ensi lauantaina mennään Pieksämäelle, missä on kolmosille vain yksi kisa. Sen jälkeen seuraavat kisat lähialueilla ovat marraskuussa Varkaudessa, mihin lähdetään kisaamaan Siran kanssa (apua mitäköhän siitäkin tulee...), Buffyn kanssa kisaillaan vasta keväällä seuraavissa Mikkelin kisoissa, kun en todellakaan lähde toiseen kaupunkiin kisaamaan sekä ykkösissä että kolmosissa. Eri asia sitten jos/kun Sira nousee kolmosiin.

Buffylle tulee kohta pitkä treenitaukokin, kun vien sen reilun viikon päästä sterilisaatioleikkaukseen. Olen miettinyt tätä jo pitkään ja olin suunnitellut ajankohdaksi jo viime syksyä, mutta jostain syystä se vain jäi. Nyt sitten päätin varata ajan, kun syyslomalla on aikaa olla sen kanssa kotona ja juoksukierronkin suhteen nyt on paras aika. Eipä siis tarvitse miettiä lomalle muuta puuhaa..

Tänään aloitettiin koirapuistokausi (oli kesän lammasaitauksena). Aika vähän siellä tulee käytyä, vaikka asutaan melkein vieressä. Meidän tytöt ei leiki kauhean monen koiran kanssa, mutta keskenään juoksentelevat jonkin verran jos muut eivät häiritse. Siralla meinaa mennä välillä hermot ihan kokonaan, jos isommat koirat tulevat tekemään tuttavuutta liian innokkaasti. En tiedä mikä siinä isompia niin viehättää, mutta Sira ei aina jaksaisi.. Buffy on yleensä välinpitämätön muita kohtaan, mitä nyt välillä käy puolustamassa Siraa, jos meno yltyy liian rajuksi ja joskus harvoin tapaa jonkun kivan leikkikaverin, kenen kanssa voi viilettää puistoa ympäri.

Ensi viikolla käydään Buffyn kanssa eläinlääkärillä leikkausta edeltävässä tarkastuksessa, osallistutaan möllikisoihin Siran kanssa, käydään treenaamassa molempien kanssa ja lähdetään Pieksämäelle kisaamaan. Toivotaan Buffylle vauhtia ja menestystä tämän vuoden viimeisiin kisoihin!

Koirat ja muut kodin lemmikit

2008-09-28T17:19:00.008+03:00

Meillähän on koirien lisäksi kaneja ja rotta. Tässä vähän tarinaa, kuinka rottakoirat pystyvät elämään saman katon alla oikeiden rottien ja muiden saaliseläinten kanssa..

Kanit ovat sen verran suurikokoisia eläimiä, että luulen koirien olevan suht helppo oppia suhtautumaan niihin lauman jäseninä. (No näitä juttujahan on ollut voiko koira muodostaa edes ihmisen kanssa laumaa, mutta itse olen sitä mieltä, että kaikki samaan perheeseen kuuluvat ovat yksi lauma.) Meillä oli jo kanit koiriemme tullessa pentuina taloon, joten ne ovat joutuneet tottumaan niihin ihan pienestä pitäen, eikä meillä ole koskaan ollut suurempia ongelmia kanien ja koirien yhteiselossa. Buffy oppi ihan muutamassa päivässä, ettei kaneja saa jahdata, mutta vilkkaalla Siralla kesti vähän kauemmin ja se saattaa vielä nykyäänkin ajaa välillä puput häkkiinsä ja "halailla" niitä. Kanit eivät osaa edes pelätä koiria, kun niitä ei ole koskaan yksikään koira päässyt jahtaamaan, vaan menevät koirien mahan alta ja jalkojen välistä, jos niiden reitti sattuu siitä kohtaa kulkemaan!

Rotat olivat jo meillä ottaessani Siran, mutta siitä huolimatta Siraa ei voi pitää rottien kanssa yhtä aikaa vapaana. Sen sijaan Buffy, joka joutui tutustumaan tähän uuteen lajiin aikuisiällä tottui ennakko-oletuksistani huolimatta melko nopeasti rottiin niin paljon, että uskallan pitää sitä rottien kanssa yhtä aikaa vapaana. Olin varautunut rottia ottaessani siihen, että laitan koirat aina toiseen huoneeseen tai häkkiin siksi ajaksi kun rotat ovat vapaina ja laitoinkin aina Buffyn makuuhuoneeseen oven taakse. No eihän se tykännyt yhtään olla yksin toisessa huoneessa ja niin aloin pitämään sitä boksissaan samassa huoneessa, missä rotat juoksentelivat. Joidenkin viikkojen jälkeen huomasin Buffyn ilmeen muuttuneen, kun rotta lähestyi sitä. Se ei enää tuijottanutkaan rottaa kuin ihanaa herkkupalaa/saaliseläintä mikä on pakko saada vaan se alkoi murisemaan niille! Tästä ymmärsin sen muuttaneen käsitystään rotista ja niin uskalsin ensin avata boksin oven ja lopulta pystyin antamaan sen liikkua vapaasti samassa huoneessa vipeltelevien rottien kanssa. Buffy ei siis todellakaan yritä saalistaa lemmikkirottiamme, toinen asia sitten on mitä se tekee ulkona pikkujyrsijöille!

Siraa kiinnosti alkuun rotat ihan mahdottomasti ja se jopa yritti hyppiä niiden häkkiä vasten (häkki on pöydällä). Sitä ei voinut pitkään aikaan kuvitellakaan laskevansa vapaaksi rottien kanssa, mutta nykyisin se malttaa mielensä sen verran, että pystyn pitämään sen käskemällä erossa rotasta. Varmuuden vuoksi laitan Siran aina häkkiinsä, kun pidän rottaa vapaana, koska sillä on selvästi saalistusviettiä rottaa kohtaan, vaikka hallitseekin itsensä aika hyvin.

Meillä on ollut Buffyn aikaan myös kääpiöhamsteri, mitä se olisi metsästänyt. Olenkin huomannut, että mitä pienemmästä eläimestä on kyse, sen vaikeampaa koira on opettaa tulemaan sen kanssa toimeen. Ja joka tapauksessa on aina muistettava, että koira on petoeläin ja kanit ja jyrsijät niiden luonnollisia saaliseläimiä, joten liikaa ei voi koskaan luottaa näiden eläinlajien näennäiseen ystävyyteen. Sitäkin on ollut pakko miettiä, kun olen ottanut näin erilaisia eläimiä pieneen asuntoomme, että onko se eettisesti oikein pitää petoja ja saaliita saman katon alla. Tietysti voi kyseenalaistaa onko oikein pitää kania häkissä tai koiraa kerrostaloasunnossa.. Onhan tätä pohdittavaa ja loppujen lopuksi jokainen tekee ihan itse omat ratkaisunsa ja myös vastaa niistä itse.

Syyskuun kuulumisia

2008-09-28T16:54:00.003+03:00

Paljon on ollut touhua sitten viime kirjoituksen. Olemme lenkkeilleet ahkerasti, treenanneet ja käyneet kisaamassakin. Nyt on ollut tosi ihania lämpimiä ja aurinkoisia syksyisiä kelejä, on ollut todella ilo kävellä koirien kanssa metsässä ja kerätä muutamia kantarellejä matkan varrella -ja ihan kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta lenkkeillään!

Meillä on ollut tässä kuussa tosi hyviä ja opettavaisia agilitytreenejä ja paljon olemme edistyneetkin Siran kanssa. Buffy kulkee treeneissä tosi hyvin, mutta kisoissa en saa ylläpidettyä sen intoa radalle saakka. Tosi harmi, mutta minkäs teet.. Treeneissä menee kepeille tosi hyvin mistä tahansa keppikulmasta, mutta kisoissa ei muka osaa mennä mistään kulmasta. En tiedä jännitänkö kisoissa alitajuisesti keppejä vai mikä on, harmittaa tosi paljon! Nyt viimeeksikin Pieksämäellä Buffy kulki ekalla radalla ihan ok, mutta ei sitten osannut aloittaa keppejä ja niitä siinä sitten korjailtiin niin kauan, että yliaikaa tuli lähes 10s, jos olisi mennyt kepit nätisti aika olisi jopa voinut riittää ihanneaikaan! Toisella radalla vauhtia ei sitten enää ollut ja olin itse ihan puhki radan jälkeen, hitaan koiran hoputtaminen on kyllä paljon raskaampaa kuin nopean koiran kanssa juokseminen.

Ensi viikonloppu menee taas vaihteeksi kokonaan kisoissa, kun Mikkelin agilityharrastajat järjestää sekä lauantaina että sunnuntaina kaksi starttia. Pitihän sinne ilmoittautua, vaikka tietää Buffyn kisainnon, mutta jos se nyt kuitenkin tällä kertaa juoksisi...

Buffy seuranmestaruuskisojen 2.!

2008-09-09T20:14:00.004+03:00

Osallistuimme perjantaina 5.9.08 seuramme KooKoo 99:n järjestämiin agilityn seuranmestaruuskilpailuihin. Möllikoirilla sai osallistua sekä mölli- että mestaruuskisoihin, joten pitihän se Sira ilmoittaa kumpaankin luokkaan, vaikka tiesin ettei meiltä menestystä voi vielä odottaa "oikealla" kilpailuradalla. Siralla oli kunnon into ja vauhti päällä (kuten aina treeneissäkin) ja meni muuten hyvin, mutta sai kiellon melkein joka esteeltä, kun kiersi niiden ympäri.. (Eli tuloksena hyl.) Tämä on ihan sitä nuoren koiran intoa ja harjaantumattomuutta ja toisaalta minun osaamattomuutta ohjata sitä tarkasti eli en ole vielä lainkaan huolissani, kyllä me vielä ehditään treenaamaan ja oppimaan ennen oikeita kisoja! Mölliluokassa Sira oli taas lähellä ottaa kieltoja, mutta sain kuin sainkin sen kääntymään oikealle esteelle ajoissa, joten tuloksena oli nopea nollatulos kaikista kaarteluista huolimatta ja minimöllien voitto!

Buffyn radasta en oikeastaan edes muista paljoa, kun olin niin keskittynyt ja jännittynyt Siran kisaamisesta. Sillä ei ollut kauheasti vauhtia, mutta riittävästi suht väljään ihanneaikaan ja kun suoritimme radan virheettömästi, Buffy jatkoi perinnettä sijoittumalla jo kolmantena vuonna peräkkäin toiseksi seuranmestaruuskisoissa! En olisi todellakaan uskonut meidän pääsevän mitalisijoille, kun seuramme medikilpailijoiden taso (ja määrä) on noussut vuosi vuodelta. Näin kuitenkin kävi ja toivotaan Buffylle paljon vauhtia 20.9. Pieksämäellä järjestettäviin Piirinmestaruuskisoihin, mihin olemme seuraavaksi menossa.

Treeniä, näyttelyä, kisoja

2008-08-24T19:34:00.006+03:00

Aloitimme Siran kanssa "virallisesti" agilityn treenaamisen pari viikkoa sitten. Treenaamme vuoden verran harjoitelleiden koirien kanssa -vaikka samaan aikaan viereisellä kentällä alkoi alkeiskurssi, jossa meidän ihan oikeasti olisi varmaan pitänyt olla =)! Mutta tässä vaiheessa se olisi ollut ihan turhaa, kun olen jo opettanut Siralle kaikki esteet, ja se ne jo melko hyvin osaakin. Mehän olemme "harjoitelleet" aivan vauvasta lähtien, olikohan Sira 3,5 kuukautta vanha, kun aloitimme putkella ja maassa olevilla rimoilla.. Ja kun tavoitteenamme on päästä kisaamaan -ja mielellään myös pärjäämään- heti 18 kk:n iässä, niin en mitenkään voinut odottaa alkeiskurssia näin pitkälle.

Ihan mukavasti on meidän treenit menneet, ihanaa kun Siralla on intoa ja vauhtia -se on ihan toisenlainen kuin Buffy, jolla ei tunnu olevan minkäänlaista kiinnostusta koko lajia kohtaan. Paitsi tämän viikon treeneissä se kulki todella hyvin, minkä vuoksi odotin viikonlopun kisoilta enemmän kuin mitä nyt saavutettiin..
Minkä ihmeen vuoksi se juoksee treeneissä, mutta ei kisoissa?! Äh, pikkaisen odotan sitä kun pääsen Siran kanssa kisaamaan eikä tarvitse kiusata "vanhusta" enää. Ei nimittäin kulkenut nyt viikonloppuna täällä Mikkelissä mihinkään, ei osannut/halunnut pujotella (keskiviikon harjoituksissa meni ihan täysillä!) ja kieltäytyi menemästä A:lle, mikä on Buffyn lempieste mihin voi jopa karata väärässä paikassa.. Ei voi ymmärtää. Tuloksena yksi hyl, yksi yliaikanolla ja kaksi todella huonoa tulosta.

Viime sunnuntaina kävimme Heinolassa näyttelyssä Siran kanssa. Sira oli ihan ihmeellisellä päällä, ujosteli ja tärisi kehässä (vaikkei nyt niin kylmä ollut) eikä esiintynyt oikein edukseen. Olin melkoisen yllättynyt kun sai vaisusta esiintymisestään huolimatta ERIn! Enempää en todellakaan tavoitellut. Onneksi oli jo kotona ihan normaali oma itsensä, tiedä sitten mikä näyttelyssä niin jännitti..

Illalla kotiin tultuamme juhlimme vielä pupupappojemme 7-vuotissyntymäpäiviä. On se niin uskomatonta ajatella, että ovat jo sen ikäisiä -eivät nimittäin vaikuta mitenkään vanhoilta, päinvastoin välillä melkein villiintyvät (ovat aina olleet rauhallisia tapauksia). Ja Sira ihmetteli miksi puput saavat erikoisherkkuja ja -huomiota ja yritti tunkea väliin ja maistelemaan pupujen lahjaksi saamia jyvätankoja..

Kuvia tulossa..

2008-08-11T19:30:00.002+03:00

Tarkoituksenani on laittaa tekstien yhteyteen kuvia, olen vain tosi laiska tappelemaan koneen kanssa ja siinä hommassa sitä aikaa tuntuu menevän..
Mutta yritän lisäillä niitä, myös vanhojen tekstien yhteyteen!

Koiramainen tarinani. Miksi minulla on Buffy ja Sira?

2008-08-11T18:36:00.005+03:00

Mitähän elämä olisi ilman koiraa?

Ei olisi koskaan kiire kotiin mistään (ellei siellä ole lapsi odottamassa); pölyä, hiekkaa ja karvaa olisi huomattavasti vähemmän; ei tarvitsisi lähteä ulos vähintään kolmesti päivässä, oli sää millainen hyvänsä; jäisi rahaa paljon muuhun, kun ei tarvitsisi maksaa kalliita ruokia, eläinlääkärikuluja ja kisamaksuja; kiva pieni kaupunkiauto riittäisi; allergisetkin sukulaiset ja tuttavat voisivat vierailla luonasi; ei tarvitsisi kotiin tullessa jännittää, mitä tällä kertaa on tuhottu tai syöty tai kuinka monet läjät tai lätäköt joudut siivoamaan.

Mutta toisaalta. Koti olisi tyhjä: ei iloista tassutusta missään; ei intoa pursuavaa kotiintulotoivotusta, ystävällisiä nuolaisuja ja hännänheilutusta; ei ketään rapsuteltavaa vieressä TV:tä katsellessa; ei tulisi lähdettyä lenkille; ei olisi näin mahtavaa harrastusta, niitä lukuisia tuttavia, jopa ystäviä, mitä saanut koiraharrastuksen myötä; terveys voisi olla huonompi niin itsellä kuin lapsella, tutkitustihan koira alentaa verenpainetta ja tuo allergiasuojaa lapsille - koira tuo ylipäätään niin paljon sisältöä elämään, etten pysty kuvittelemaankaan elämääni ilman koiraa.

Olen välillä pohtinut, mistä innostukseni koiriin juontaa, koska perintönä en ole sitä ainakaan saanut, meillä kun ei koskaan kotona ollut koiraa. Muistan aina, ihan pikkutytöstä lähtien, halunneeni koiran, ja lopulta 16-vuotiaana rohkeuteni riitti hankkimaan itse ensimmäisen koirani. Sille tielle ollaan nyt sitten jääty, ja melko varmasti voin sanoa, että kotonani tulee aina olemaan vähintään yksi koira.

Ensimmäinen koirani oli Minttu, musta sekarotuinen pystykorvainen saksanpaimenkoira-harmaa norjanhirvikoira-ehkä karjalankarhukoira -sekoitus, joka tuli minulle 2-vuotiaana soitettuani lehti-ilmoitukseen. Minttu oli täydellinen koira ensimmäiseksi koiraksi: tavattoman kiltti ja ystävällinen, rauhallinen ja kaikin puolin helppo. Aloitin Mintun kanssa agilityn, mutta valitettavasti se jäi saavutettuani täysi-ikäisyyden, jolloin kiinnostukseni suuntautui muihin asioihin kuin agilityn treenaamiseen. Kiinnostus koiriin kuitenkin säilyi vahvana ja lenkkeilin Mintun kanssa päivittäin pitkiä lenkkejä.

Mietin pitkään, useita vuosia, toisen koiran ottamista ja lopulta vuonna 2001 tein päätöksen pennun ottamisesta kun tuntui, että nyt minulla olisi taas intoa ja aikaa aloittaa agilityn harrastaminen. Sitten alkoikin pohdinta millainen koiran pitäisi olla ja etsin agilityyn sopivaa ensisijaisesti sekarotuista keskikokoista koiraa. Lopulta keväällä 2002 näin kaupan seinällä ilmoituksen agilityyn ja moneen menoon sopivista pinserin pennuista. En ollut koskaan ennen kuullutkaan pinserista, saati sitten nähnyt yhtään rotunsa edustajaa, mutta tutustuttuani rotuun muutaman päivän ajan kirjojen ja netin avulla olin varma, että tämä oli etsimäni rotu. Otin yhteyttä Dogiwogin kenneliin ja tutustumiskäynnin ja pakollisen parin päivän harkinta-ajan jälkeen haimme Buffyn kotiin 10 viikon ikäisenä -ja päivääkään en ole sitä katunut. Buffy ja Minttu olivat parhaat kaverit kolmen vuoden ajan, kunnes Minttu kuoli iän mukanaan tuomiin vaivoihin 11,5-vuotiaana vuonna 2005.

Jo reilusti ennen Mintun kuolemaa olin päättänyt, että Buffy saa kaverin heti yksin jäätyään, mutta niin siinä vain kävi, että Sira tuli meille vasta kahden vuoden jälkeen. Syynä pitkään harkinta-aikaan oli rotuvalinnan vaikeus, minulla oli niin paljon mahdollisia ja keskenään täysin erilaisiakin vaihtoehtoja, että lopullisen mielipiteen ja valinnan muodostamiseen meni aikaa.. Mutta lopulta päädyin pinseriin pienemmässä koossa, eikä ole tarvinnut päätöstä katua! Päinvastoin, nyt tuntuu siltä, että seuraavakin koirani sitten joskus kun Buffystä aika jättää on kääpiöpinseri, toisaalta rotuja on niin paljon, enkä välttämättä haluaisi kahta samanrotuista yhtäaikaa.. Onneksi tällä päätöksellä ei ole kiire, jos hyvin menee meillä on toivottavasti vielä lähemmäs kymmenen vuotta Buffyn kanssa.

Kuulumisia pitkästä aikaa

2008-08-11T18:18:00.003+03:00

Eipä ole tullut kirjoiteltua mitään aikoihin.. Eipä meille kuulu mitään ihmeellistä, ollaan lenkkeilty välillä hyvinkin ahkerasti, välillä vähän laiskemmin, treenailtu lähinnä Siran kanssa agilityä ja vain oltu. Jopa muutama lämmin päivä sattui heinäkuulle ja heti kyllä lenkit suuntautuivat rannan suuntaan, pitihän koirien päästä uimaan. Buffy ei erityisemmin välitä uimisesta, lämpimällä säällä käy vähän pulahtamassa ja Sira tietenkin perässä. Siralla on melkoinen laumavietti ja hinku Rikun perään: kun Riku menee uimaan, Sira lähtee perään ja ui koko ajan Rikun vierellä. Sitten kun väsähtää tulee rantaan ja katsoo kyllä niin tarkkaavaisena järvelle, seisoo takajaloillaan ja aivan tärisee ja päästelee pientä vikinää (Sira ei itke tai ulise kuten Buffy..) niin kauan kunnes Riku tulee rantaan. Ihan harmittaa kun ei tullut kamera mukaan eräänkin kerran, oli se niin huvittavan näköinen =D!

Tällä viikolla alkavat pyöriä taas agilitytreenit, Sirankin kanssa päästään nyt sitten ihan virallisesti treenaamaan, tähän astihan olen kouluttanut sitä itse ilman ryhmäpaikkaa.

Sunnuntaina olisi lähdettävä Siran kanssa Heinolaan näyttelyyn ja seuraava viikonloppu meneekin sitten agilitykisoissa täällä Mikkelissä. Saa nähdä miten Buffy kulkee, ei ole oikein liikkunut koko kesänä, mutta yritetään löytää jostakin intoa ja vauhtia :).

Mikkelin näyttelyssä

2008-07-06T19:42:00.003+03:00

Kävimme Siran kanssa näyttäytymässä kehässä la 5.7.08. Jännitin tosi paljon etukäteen -tämä oli ensimmäinen näyttelyni ja kun Sira edellisessä näyttelyssään ei antanut tuomarin koskea pelkäsin miten tällä kertaa kävisi.. No oikein hyvin kävi: Sira antoi tuomarin tutkia ja katsoa jopa hampaat ihan nätisti, mitä nyt vähän ujostutti.

Tavoitteenani oli saada jonkinlainen laatuarvostelu, pelkäsin niin kovasti saavamme hylyn. Mutta toisin kävi, tuomari tykästyi Siraan niin, että saimme vaaleanpunaisen nauhan ja kun olin tarkasti perehtynyt näyttelysääntöihin ennen koitosta tiesin, että saimme jäädä siis vielä kehään. Nytkään tuomari ei kätellyt meitä pois kehästä vaan nosti kolmannelle sijalle -Sira siis JUN ERI3!

Ja itse olen nyt paljon viisaampi näyttelyn kulusta, kun "jouduin" perehtymään sääntöihin etukäteen ja kerrankin seurasin kehän alusta loppuun. Rikukin jaksoi hienosti kannustaa meitä, eikä Sira kuikuillut kehässä hänen peräänsä -oikein kiva näyttelypäivä kaikin puolin!

Takaisin arkeen

2008-06-26T19:39:00.002+03:00

Juhannus vietettiin mökillä luonnon helmassa. Pakkasimme koko laumamme perjantaina autoon ja suuntasimme meiltä 16 km Anttolaan päin. Koirat olivat aivan innoissaan, kun pääsivät pitkästä aikaa juoksemaan vapaina ympäri pihapiiriä ja lähipusikoita. Puputkin pääsivät kunnolla ulkoilemaan ja rotta se vasta ihmeissään olikin =)! Viikset vipattaen katseli ympärilleen sylissäni -en sentään sitä uskaltanut laskea vapaaksi.

Mökillä tutkittiin myyränkoloja, paimennettiin pupuja, uitiin ja ihmeteltiin kokkoa. Sira kävi välillä vähän turhankin lähellä roihua, ei sentään kuitenkaan polttanut itseään ;). Koirat pysyivät tosi nätisti mökin pihapiirissä, no sunnuntaina alkoivat ilmeisesti tuntea olonsa jo niin kotoisaksi että yrittivät laajentaa reviiriään.. Saivat kuitenkin olla vapaina, kun tulivat luokse heti kutsun saatuaan. Uskalsin pitää niitä irti juoksusta huolimatta, kun tuolla ei onneksi ole naapureita lähimaillakaan ja toisia koiria saa etsiä vielä kauempaa. (Niin eli meillä sitä menoa nyt riittää kun kummallakin on juoksut ja Sira se vain pomppisi Buffyn selässä...)

Mökillä kyllä riitti touhua ja menoa varsinkin kun veljeni husky-bouvier -risteytys oli siellä meidän tyttöjä juoksuttamassa. Nita on vähän Buffya nuorempi ja vaikka se on ollut meillä tosi paljon hoidossa ja jopa asunut puoli vuotta, Buffy ei välitä siitä kauheasti. Sira sen sijaan yrittää haastaa Nitaa leikkiin, mutta Nita taas ei välitä siitä vaan "kiusaa" Buffya. Että sellainen kolmiodraama tällä tyttökolmikolla :).

Vähän jännitti, miten koirat taas sopeutuvat kerrostalo- ja arkielämään päivän yksinoloineen, kun olivat saaneet juosta vapaina kolme päivää. Eivät ihme kyllä ole keksineet mitään kiellettyä aktiviteettia työpäivien ajaksi, vaan ihan nätisti näyttävät olleen -riehuttu kyllä on hurjasti sohvanpäällisistä päätellen!

Kesälomakuulumisia

2008-06-18T15:41:00.003+03:00

Olemme lomailleet tämän ja viime viikon -ei olla tehty mitään ihmeellistä, rentouduttu ja lepäilty vain pääasiassa. No, agilityä ollaan treenattu vähän molempien kanssa ja Siran kanssa osallistuttu möllikisoihin. Ihan mukavasti meni, vauhtia sillä riittää ja kun ajan kuluessa saadaan koiralle jotain järkeäkin päähän ja varmuutta esteille hakeutumiseen & niiden ylittämiseen niin eiköhän siitä tule ihan hyvä harrastuskaveri :).

Lauantaina kävimme Buffyn kanssa seuraamassa agilityn joukkue sm-kisoja Varkaudessa varakoirakon ominaisuudessa, oli kiva seurata muiden menoa tarvitsematta jännittää omaa suoritusta -ja vielä kun oli oikein ihanan lämmin päivä, niin mikäs siinä oli ollessa.

Nyt meillä on useamman viikon tauko harrastuksista juoksujen vuoksi, saa nähdä ehtiikö Buffy "juosta" ennen seuramme kisoja jotka ovat 12.-13.7. Siellä olisi siis tarkoitus startata seuraavan kerran, mutta saa nähdä päästäänkö.

Juhannuksena suuntaamme mökille, missä koirat saavat juosta vapaina, uida ym mukavaa kesätouhua, toivotaan ettei ihan koko ajan sataisi..
Hyvää Juhannusta kaikille!

Kisamenestystä :)

2008-05-26T18:50:00.005+03:00

No Lappeenrannassa ei tullut menestystä, vauhtia/intoa ei ollut, yliaikaa tuli harmittavasti, mutta eipä siitä sen enempää, nyt on sitten agilitykisataukoa..

Mutta sunnuntai olikin sitten hyvä päivä! Mikkelin eläinsuojeluyhdistys on järjestäny jo vuosien ajan huhti/toukokuussa Käpälämäki -mätsärin oheiskilpailuineen. Buffy on jo vanha konkari kilpailuissa, tämä oli meidän kuudes kertamme ko. kisoissa ja joka ikinen vuosi Buffy on pärjännyt kisoissa loistavasti! Alkuvuosina meillä ei edes ollut oikein vastakilpailijoita (mikseivät ihmiset osallistu leikkimieliseen hauskanpitoon koiriensa kanssa?!?!), joten suurinpiirtein kävimme parin euron osallistumismaksua vastaan keräämässä kunnon palkintosaaliit. Eipä sillä, että me palkintojen vuoksi kisoissa kävisimme, kyllä se hauskanpito ja koiran kanssa touhuilu on se pääasia!

Vuosi vuodelta kisoissa on ollut enemmän osallistujia, tosin Temppu-kilpailu näyttää hirvittävän ihmisiä, siinä ei ollut nyt kuin neljä osallistujaa! Ja kun viisi parasta palkitaan, ei koiran olisi edes tarvinnut osata mitään erikoistemppuja, kunhan omistaja uskaltautuisi ihmisten eteen pelleilemään koiransa kanssa... Meillä ainakin temppu-kisa on sellaista ;), en juurikaan suunnittele tai ainakaan harjoittele etukäteen "ohjelmaamme", vaan hyvin spontaanisti teemme vuorollamme mitä mieleen tulee. Toki Buffy osaa temppuja, mutta tänä vuonna Sira yllätti ja voitti pelkällä iloisella olemuksellaan (ja vaatimattomilla tempuillaan) jopa Buffy-konkarin!

Buffy esitti kilpailussa pujottelua jalkojeni välistä niin kävellessäni kuin paikalla seisoessani, kierimistä (kierähtää selkänsä kautta ympäri) ja pyörimistä (pyörii maassa itsensä ympäri ei kierähdä selälleen) sekä tanssimista (pyörähtää takajaloillaan seisten ympäri). Olin suorituksessamme vähän turhan hätäinen, enkä vaatinut siltä kauheasti, esim. pyörimisen ja kierimisen ero ei tainnut tulla katsojille selväksi kun Buffy kieppui oman mielensä mukaan miten halusi. Lisäksi unohdin esittää Buffyn temppuvalikoimasta mm. haukkumisen, "kuolemisen", niiaamisen, peukun näyttämisen... Onhan noita tullut opeteltua.

Sira sen sijaan näytti kaikki osaamansa temput: "kasin" (jalkojeni välistä pujottelu paikalla seisoessani), "boing" (pomppaa ilmaan käskystä) ja syliin hyppäämisen. Ei ole tullut opetettua Siralle niin paljon temppuja kuin Buffylle, aika ei yksinkertaisesti riitä. Kun Buffy oli nuori olin kotona hoitovapaalla Rikun kanssa ja mitäpä sitä muutakaan olisi iltaisin tehnyt kuin touhuillut koiran kanssa. Nyt kun olen töissä ja kotityöt jäävät siis sinne iltoihin niin ei oikein jaksa perustottelevaisuusharjoitusten lisäksi oikein mitään ekstratemppuja opettaa - ja kun Siralla asioiden oppiminen kestää "hiukan" kauemmin kuin Buffylla. Buffy nimittäin oppi nuorena asiat aivan muutamalla toistolla, olin aivan hämmästynyt sen kyvystä ja nopeudesta omaksua uusi asia! Siralla tuo keskittymiskyky on ihan toista luokkaa ja se tuo oman haasteensa koiran koulutukseen.. Meidän pieni AD/HD -tapaus =).
Sira siis voitti Temppu-kisan ja Buffy sijoittautui kolmanneksi.

Ahmatti-kisan ylivoimainen voittaja oli Buffy, joka tiesi jo kehän reunalle mennessämme, mitä tässä kisassa pitää tehdä. Ja edellinen ahmatti-kilpailu ollut vuosi sitten, kyllä on koiralla hyvä muisti! Tämä on varmasti Buffyn lempilaji, vinkui ainakin siihen malliin toisten suorituksia katsellessa.. Ja kun lopulta pääsi itse nappaamaan nameja vesiastiasta, hoiti homman ammattilaisen varmalla ja nopealla otteella. Buffy ei välitä juoda vettä, vaan nappaa namin rohkeasti vedestä ja ravistaa päätään/syljeksii vedet huuliensa välistä. Hauskaa katseltavaa =)!

Sira sen sijaan ei ollut koskaan edes harjoitellut ko. lajia, vaan ihmetteli mitähän tässä pitäisi tehdä. Alkoi sitten verkkaisesti napsimaan nameja. Buffy ei ilmeisesti kestänyt katsella kaverin ontuvaa esitystä vaan pujottautui pannastaan läpi ja syöksyi auttamaan Siraa =). Kyllä oli yleisöllä hauskaa ja minulla siinä pitelemistä, kun Buffy yritti aivan väkisin saada itseään namiastialle. Sira sai kuitenkin suorituksensa loppuun, en sitten tiedä auttoiko Buffyn vieressä ulvominen vai ei. Pääsimme tästä suorituksestamme ihan Länsi-Savoon asti, ei sentään kuvalla (oli siinä joku kameran kanssa heilumassa, mutta ei tainnut saada julkaisukelpoisia kuvia riehumisestamme), mutta meidät mainittiin jutussa =).

Tämänvuotisen tapahtuman pääkilpailu oli Vuoden 2008 Positiivisin koira. Osallistuin siihen vain Siran kanssa, kun kaikki koirat olivat kehässä yhtä aikaa ja ajattelin Siran olevan koiristani se positiivisempi, ei sillä ettei Buffy olisi, etenkin ko. tapahtumassa on aivan innoissaan koko ajan, sillä on ihan eri meininki tuolla kuin agilitykilpailuissa eli mikähän sen lempilaji mahtaakaan olla... Mutta siis Siran tuloksiin.. Tuomari Joanna Väre "arvosteli" koirat vuorollaan ja hänelle piti perustella, miksi juuri oma koira on se kaikkein positiivisin ja näyttää, jos on jotain temppuja. Tuntui vähän tyhmältä näyttää samat temput kuin tulisin myöhemmin näyttämään temppu-kisassa, mutta eipä se näyttänyt vaikuttaneen meidän temppukisan menestykseen. Sira sijoittautui hienosti neljänneksi, yhteensä omalla persoonallisella tavallaan positiivisia koiria oli kisassa 20.

Kummatkin koirat pääsivät kilpailemaan myös Vauhti-kisassa, missä koira jätetään lähettäjälle ja itse mennään kehän toiseen päähän kutsumaan koiraa. Oman jännitysmomenttinsa kisaan tuo se, että koira on saatava kiinni tietyllä rajatulla (pienellä) alueella juoksun jälkeen, jotta juoksu hyväksytään. Meidän tytöt pinkoivat vuorollaan ihan kunnon vauhdilla, Buffy sijoittautui toiseksi ja Sira kolmanneksi.

Riku osallistui Buffyn kanssa Lapsi ja koira -kilpailuun, mistä ei tullut sijoitusta tällä kertaa. Riku oli kuitenkin onnellinen, kun sai osallistumisen ilon lisäksi palkinnoksi lakun ja pikkuauton.

Koko tapahtuma aloitettiin muuten agilitynäytöksellä, mihin osallistuin kummankin kanssa. Siran kanssa menin ihan sillä asenteella, että mennään hauskuuttamaan yleisöä ja näyttämään, että jostakin se on aloitettava, laji ei ole aivan niin helppo kuin miltä näyttää jos kokenut koira on radalla. Sellaista roiskimista se kyllä olikin, käydään välillä radan ulkopuolella moikkaamassa Buffya, hypätään sitten taas pari estettä ja kierretään toinen, no meno oli hyvin Siramaista =)! Buffy ei oikein kulkenut (mikä yllätys..) ja meni toiseen keppiväliin. Nyt pidetäänkin sitten parin viikon täydellinen tauko agilitystä ja parin kuukauden kisatauko.

Mutta päivä oli oikein onnistunut ja odotamme innolla taas ensi vuoden Käpälämäki -tapahtumaa, eiköhän meidät taas tapaa sieltä (jos se siis järjestetään)!

Kisamenestystä(kö)...

2008-05-19T20:00:00.005+03:00

Olemme kisanneet Buffyn kanssa ahkerasti, mutta huonolla menestyksellä. Nyt on kyllä ihan sellainen fiilis, että loppuu meidän kisaamiset heti kun pääsen Siran kanssa radoille. Ihan turhaan maksan kalliita kisamaksuja kun koiralla ei näytä olevan minkäänlaista intoa/motivaatiota lajia kohtaan. Mutta kun välillä vauhtia ja intoa on kuitenkin ihan kivasti! En sitten tiedä ollaanko kisattu liikaa, onhan noita kisoja tullut kierreltyä tässä keväällä.. Ensi viikonloppuna on vielä edessä Lappeenrannan kisat, mutta sitten meille tuleekin pitempi kisatauko, kun ei nyt sitten päästy sinne SM-kisoihinkaan. Tuplanollan kyllä saimme Jyväskylässä -mutta yliaikasellaisen Buffyn matelun vuoksi. Olemme SM-kisoissa seuran medijoukkueessa varakoirakkona ja toivottavasti ei jouduta radalle.. Se täytyy vielä todeta Jyväskylän kisoista, että Buffy pujotteli vaihteeksi hienosti, aloitti hyvin&meni kepit vauhdilla, lisäksi toinen rata oli muutenkin ihan ok, Buffy heräsi vain vähän liian myöhään. Aika olisi riittänyt jos olisi edes juossut heti alusta alkaen =(

Laittakaahan kommentteja!

2008-05-04T20:35:00.004+03:00

Niin, eli olisi kiva tietää, ketä täällä pyörii lukemassa meidän touhuiluja, joten jättäkäähän jälkenne kommentteihin! Tapahtumarikkaan vappuviikon kuulumisia tulossa, kunhan ehtisin kirjoittelemaan...

Vappuviikon kuulumiset

2008-05-04T20:15:00.025+03:00

Viikkoa on vietetty kesäisen lämpimässä säässä. Tapahtumia on riittänyt koirien kanssa, on harrastettu ahkerasti agilitya ja juhlittu Siran 1v. synttäreitä.

Maanantaina Sira starttasi epävirallisesti agilityuransa, kun osallistuimme seuramme agilitymöllikisoihin. Tämä oli aivan ensimmäinen kerta, kun Sira meni kokonaisen radan, tähän mennessä olimme menneet vain enintään 4-5 estettä peräkkäin. Lauantainakin kun olimme menneet kentälle tarkoituksenamme harjoitella rataa Siran kanssa Iitu päättikin tehdä 3-luokan radan vanhempia koiriamme ajatellen (että kiitos vaan siitä Ira ;) ). Ei sitten tullut silloinkaan treenattua Siran kanssa kuin muutamia yksittäisiä esteitä, joten möllikisoihin mentiin melkoisen kokemattomina. Olin kauhuissani, kun huomasin radalla pituuden ja muurin -emme olleet harjoitelleet niitä vielä kertaakaan! Jännittynein mielin ilmoittauduin kuitenkin kisoihin, eipä meillä ollut mitään hävittävääkään.

Sira ei meinannut pysyä lähdössä paikoillaan, aivan tärisi innostuksesta. Meni todella upeasti koko radan! Ei ihmetellyt yhtään edes pituutta tai muuria, olin ollut aivan varma, että kiertäisi ko. esteet, mutta ei -hyppy-käskyllä suoritti esteet vauhdilla ja puhtaasti! Olin niin ihmeissäni kun pysyi käsissäni, että en muistanut ohjata oikeaan putken päähän ja hankin siitä sitten ensimmäisellä yrittämällä hylyn -tai möllikisoissa ei saanut hylkyä vaan kympin. Koska ensimmäinen yritys meni niin upeasti ilmoittauduin vielä uusintaan ja tällä kertaa suoritimme radan puhtaasti! Sijoituimme mölliminien/medien toiseksi.

Juhlimme Siran 1-vuotissynttäreitä vappuaattona rauhallisesti oman perheen kesken. Sira sai oman pienen "kakun", antoi sentään Buffylle puolet (kun pistin antamaan ;) ).

Vappupäivän vietimme Pieksämäellä agilitykisoissa, menestystä ei tullut, mutta oli tosi ihanan lämmin päivä ja kiva viettää se ulkona koirien kanssa. Kotiin tultuamme veimme vielä puput ulkoilemaan. Olivat innoissaan, niillä on jo sen verran ikää ja kokemusta, että eivät jännittäneet edes kevään ensimmäistä ulkoilua. Pidimme niitä ensin hihnassa, mutta kun eivät edes yrittäneet syöksyä mihinkään, laskimme ne irti. Meidän "pupupapat" ovat sen verran rauhallisia ja luottavaisia, etteivät välitä edes vieraista ihmisistä, jotka tulevat niitä ihmettelemään ja ihastelemaan, niitä nimittäin riittää kerrostalon pihalla! Ja ihmetteleviä kommentteja eläinlaumastani sateli taas kerran.. =)

Kuvissa Nilla ja Ronja nauttivat lämpimästä säästä.

Lähes helteisenä lauantaina olimme Heinolan kisoissa kuumalla hiekkakentällä. Onneksi auton sai varjoon ja se pysyikin ihmeen viileänä, joten koirien olo ei ollut mitenkään tukala. Heinolan raviradan ympäristössä oli muuten mahtavat lenkkeilymaastot, koirat saivat viilettää metsässä irti (kuten aina Pieksämäelläkin). Itse kisat eivät sujuneet lainkaan, kuten tuloksista näkyy. Buffyllä ei vain ollut vauhtia eikä mielenkiintoa, mutta kyllä täytyy sanoa että harmitti, suorastaan suututti, kun se meni radan vieressä olleet verryttelykepit kovalla vauhdilla ja itse radalla "en osaa, ei kiinnosta" -asenteella. Silloin kävi kyllä mielessä, että mitä järkeä maksaa monta kymppiä kisoista, kun koiraa ei voi vähempää kiinnostaa.. Pakko kuitenkin lähteä vielä Jyväskylään ja Lappeenrantaan kokeilemaan, saataisiinko me ne puuttuvat nollat kasaan. Hyvin huonolta tosin näyttää, ainakin viimeisimpiä kisatuloksia katsoessa, mutta eipä sitten jää mitään jossittelujen varaan.

Koirilla tylsää ja kivaa..

2008-04-27T19:20:00.003+03:00

Ensimmäinen "vapaa" viikonloppu pitkästä aikaa! Ihan outoa, kun ei ollut lainkaan kisoja, sai jopa sunnuntaina nukkua niin pitkään kuin halusi! Tässä keväällä kun on ollut kisoja melkein joka viikonloppu niin niihin on jo niin tottunut, että tuntuu kummalliselta, jos ei tarvitse lähteä ajelemaan johonkin päin Itä-Suomea..

Koirien kanssa on kuitenkin touhuiltu. Tämä nyt on tietenkin itsestään selvää, eläviä ja seurallisia luontokappaleita kun ovat. Viikolla ei tullut käytyä kertaakaan pitkällä lenkillä ja muutenkin koirien kanssa touhuilu jäi vähäisemmälle, kun olin myöhemmässä vuorossa töissä ja lyhyet illat menivät vähän toisenlaisessa puuhailussa. Vaihdoin nimittäin nyt lopultakin vuosien haaveilun jälkeen auton! Escort ehtikin palvella meitä jo 8 vuoden ajan, sedan -malli oli vain "hieman" hankala koirien kanssa ja farmari oli ollut jo pidempään toiveissa. Nyt sitten lopulta päätin käydä tuumasta toimeen ja tein tiistaina kaupat vm. -02 Fiat Mareasta. Siinä meni sitten yksi ilta Escortin tyhjentämisessä (kyydissä oli roinaa jos jonkinlaista Stigasta lähtien) ja siistimisessä (auto oli kivan näköinen viikonlopun jäljiltä, kun kuraiset koirat olivat olleet siellä). Seuraavat illat menivätkin sitten uuteen autoon tutustuessa ja tapellessa takakontin luukun kanssa (mistä ei nyt sen enempää..). Ja kun agilitytreenejäkään ei ollut vaan piti mennä estetalkoisiin, niin koirilla oli melkoisen tylsä viikko.

Mutta siis perjantai-iltana ehdin jo huomioida koiria, jotka olivat viikolla jääneet poikkeuksellisen vähälle huomiolle. Kävimme koirapuistossa pitkästä aikaa. Kyllä oli koirilla vauhtia ja huomasi, että viikolla oli kertynyt energiaa!! Buffykin juoksi ihan täysillä ympäri puistoa Sira vieressään, se kun ei yleensä siellä kauheasti jaksa juoskennella. Sira sen sijaan on aina koko ajan vauhdissa (kuten joka paikassa =) ) Puistossa oli myös kaksi isompaa uroskoiraa, joiden kanssa tytöt leikkivät innoissaan. Siralla ei ole minkäänlaista itsesuojeluvaistoa/tajua omasta koostaan, menee aina pomppimaan ja kaulailemaan kaikkien kanssa. Sen vuoksi en aluksi oikein uskaltanut mennä koirapuistoon, jos siellä oli isompia koiria, mutta sitten huomasin sen pärjäävän oikein hyvin isompienkin kanssa ja nykyisin käymme puistossa ihan turvallisin mielin, kunhan olen ensin varmistanut isomman koiran omistajalta, ettei se vain runno meidän pikkuista.

Lauantaina tokoiltiin Siran kanssa ja illalla mentiin vielä kentälle treenaamaan agilityä. Menin Buffyn kanssa radan kerran läpi ja keskityin sitten Siraan, meillä kun on aikomuksena mennä maanantaina ensimmäisiin agilityn möllikisoihin! Tästä lisää myöhemmin..

Agilitya koko viikonloppu

2008-04-21T19:57:00.005+03:00

Niin se meni taas kerran koko viikonloppu koirien kanssa. Ensin lauantaina aamupäivällä tokoiltiin Siran kanssa ja illalla lähdettiin Buffyn kanssa kisaamaan.

Täällä Mikkelissä Lähemäen kentällä oli kaksi agilitykisaa sekä lauantaina että sunnuntaina. Täytyy sanoa, että odotukset eivät olleet kummoiset, oikeastaan kauhulla odotin kisoja, kun meillä on ollut "hieman" huono tuuri ja oikein mateluvauhti kyseisellä kisapaikalla.. Olemme kisanneet siellä tosi monta kertaa, eikä olla tehty siellä ainoatakaan nollatulosta tai hyvää, vauhdikasta rataa. Edelliset kisat ko. paikassa olivat syksyllä Piirinmestaruuskisat, joissa myöskään Buffyllä ei ollut minkäänlaista intoa juosta, vaikka kisat muualla menivät jo oikein mukavasti. Lisäksi emme olleet tänä keväänä edes treenanneet vielä ulkona, vaan takana oli pitkä talvikausi ahtaassa hallissa ja kisailut turvallisesti seinien sisäpuolella. Ja vielä kun olin ollut lähes koko viikon flunssassa, torstain ja perjantain ihan kuumeessa ja sairauslomalla töistä, lähtökohdat kisaamiselle eivät olleet ihan parhaat mahdolliset..

No, kuinkas kävikään. Buffy juoksi oikein vauhdikkaasti ja tuntui, että oli paremmin kuulolla kuin aikoihin, eikä välittänyt omista sähläyksistäni radalla, vaan meni oikeille esteille nopeasti ja suht nätisti. Kumpanakin päivänä tuplanolla oli todella harmittavan lähellä, mutta nolla tuli siis sekä lauantaina että sunnuntaina toiselta radalta! Lauantain A-kisassa tuomariharjoittelija ei ollut antanut virheitä, vaikka Buffy teki melko selvän kiellon kun meinasi hypätä hypyn väärältä puolelta, ylituomari oli sitten jälkikäteen ruksannut nollan yli ja laittanut siitä kiellon. Täytyy sanoa, että kyllä harmitti, vaikka kielto olikin selvä, niin olisi nyt antanut sen nollan olla, kun kerran tuomariharjoittelija ei ollut pitänyt Buffyn "muutamaa sivuaskelta" virheenä. B-kisan suoritimme sitten puhtaasti.

Sunnuntaina saimme ensimmäiseltä radalta nollan, toisella radalla virhe tuli A:n kontaktilta. En huomannut kontaktivirhettä lainkaan, olin ilmeisesti (liian) keskittynyt seuraavaan esteeseen, melko hankalaan keppikulmaan. No selvitimme tämän keppikulman oikein mallikkaasti ja luulin jo tehneeni tuplanollan, kun muut sitten palauttivat minut maan pinnalle kertomalla tuomarin antaneen kontaktilta virheen. Kyllä nimittäin harmitti, Buffy kun ei yleensä edes ota kontakteilta virheitä (tai ole ainakaan aiemmin ottanut, nämä ovat kieltämättä lisääntyneet nyt vauhdin myötä..)!

Mutta joka tapauksessa olin oikein tyytyväinen viikonlopun saldoon, olin etukäteen niin varma epäonnistumisestamme ihan paikan "huonosta karmasta" johtuen, että tämä kyllä yllätti täysin! Ja seuraavan kerran tulemme paikalle jo hyvillä mielin =)!

Nyt meillä on siis kasassa jo neljä SM-nollaa, tuplat + yksi yksittäinen vielä puuttuvat, jos SM-kisoihin mielii päästä.. Saa nähdä kuinka käy, yritetään kyllä kovasti, mutta ei ole mikään katastrofi jos emme kisoihin pääse, kun tiedän todellakin, ettei meidän vauhdilla SM-kisoissa todellakaan pärjättäisi.

Viikonloppukuulumisia

2008-04-15T20:14:00.006+03:00

Tulipa taas harrastettua viikonloppuna koirien kanssa:

Lauantaina ajelimme Pieksämäelle agilitykisoihin, mukana oli Buffyn lisäksi Sira ja kaksi treenikamua, kääpiövillakoira Reina ja sheltti Yoga. Ehdimme käydä ihan mukavan pituisella metsälenkillä ennen kisaa, kyllä oli meidän tytöillä vauhtia, kun laskin ne irti. Revittelivät niin hurjasti, että päätin ottaa Buffyn kiinni ennen kuin väsyttää itsensä, kun itse koitos oli vielä tulossa. Mutta Sira juoksenteli ihan onnessaan! Juoksimme välillä Rikun kanssa koiria piiloon, että muistavat pysyä lähettyvillä, mutta varsinkin Siralta piiloutuminen osoittautui vaikeaksi, kun seurasi lähes koko ajan hurjassakin vauhdissa liikkeitämme. Hyvä vain, ettei tarvitse pelätä että lähtisi karkuun!

Kisasta olen kertonut tulosten yhteydessä, täytyy sanoa että kyllä harmittaa ne kepit, kun kulma ei edes ollut vaikea kummallakaan radalla. Ja treeneissä ei ole ollut ongelmia aikoihin, ainakaan aloituksessa..

Sunnuntaina oli täällä Mikkelissä match show, mihin tietenkin oli päästävä hyytävän kylmästä säästä huolimatta. Riku osallistui taas innoissaan Buffyn kanssa lapsi ja koira -kisaan, itse vein Siran varmaan viimeistä kertaa pentuluokkaan (ikää 11kk). Buffy esiintyi tuttuun tapaansa oikein mallikkaasti Rikun kanssa, mitä nyt välillä yrittää kuikuilla perääni. Tuloksena tällä kertaa 4. sija /9 osallistujaa, mikä on tietenkin oikein hyvä, Riku vain kun on tottunut parempiin sijoituksiin oli vähän pettynyt tuloksestaan.

Siran sijoitus oli minulle yllätys, ja oikein mieluinen sellainen! Esiintyi mielestäni aika huonosti: ei seissyt kunnolla/pysynyt paikoillaan vaan tärisi kylmästä, oli aivan kurainen, kävelykään ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla kun Riku oli samaan aikaan Buffyn kanssa viereisessä kehässä, mutta tuloksena oli hienosti sinisten 2. sija! Tavoitteenani on aina Siran kanssa, että seisoisi kauniisti pöydällä ja antaisi kiltisti katsoa hampaat, muulla ei niin olekaan väliä, mutta onhan se oikein kiva lisä, kun pääsee palkinnoille!

Ajatuksia..

2008-04-11T19:27:00.004+03:00

Joskus -harvoin tosin- saattaa tulla sellainen hetkellinen tunne, että miksi ihmeessä minulla on koiria, eikö elämä olisi paljon helpompaa ilman niitä! Tälläinen hetki minulla oli maanantaina töistä kotiin tultuani. Keittiön pöydällä oli ollut vielä pupujakin ajatellen rairuohoastia. No, siis oli ollut, nyt koko keittiön lattia oli aivan mullan ja pienten rairuohotupsujen peitossa! En tiedä kumpi koirista oli mennyt pöydälle ja pudottanut astian multineen, Buffy on ainakin joskus harrastanut pöydälle menoa, mutta uskoisin Siran olevan nykyisin se aktiivisempi osapuoli, joka touhuaa ja keksii viihdykettä työpäivieni ajaksi.

No, aivan kuin tämä ei olisi jo riittänyt, kurkistin olohuoneeseen. Olohuoneen lattia lainehti maitopurkkisilppua. Olin unohtanut keittiöön litistämäni tyhjät maitopurkit ja nyt niistä oli sitten tehty pientä silppua ja levitelty ympäri huonetta.. Täytyy sanoa, että kyllä saivat koirat kuulla kunniansa, vaikka ymmärtäähän sen, että maanantai on aika tylsä päivä, kun saanut viikonloppuna touhuta äiskän kanssa ja sitten jätetään äkkiä moneksi tunniksi ilman aktiviteettia, niin onhan sitä pienen koiran jotain keksittävä viihdyttääkseen itseään...

Tervetuloa!

2008-04-03T20:49:00.000+03:00

Niin olen minäkin sitten lopultakin siirtynyt blogiaikaan =)! Voit tutustua täällä pinseri Buffyn ja kääpiöpinseri Siran elämään.
En lupaa päivittää juttuja liian usein, kunhan ehdin ja viitsin =)